Wild indigo

Baptisia on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se kuuluu hernekasveihin ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia (komealupiini). Toisin kuin lupiini, se ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat pidä siitä yhtä paljon. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat mielenkiintoisia suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät baptisian juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Baptisian kanssa tärkeintä on kärsivällisyys: vie aikaa, ennen kuin se juurtuu kunnolla ja kasvattaa voimakkaan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja jopa tulipaloista. Sen jälkeen se on hyvin pitkäikäinen. Se valittiin vuoden perennaksi kaudelle 2019. Tyylikkäällä puhtaanvalkoisella 'Alba'-lajikkeella on myös hieman vaaleammat lehdet.

Valeindigot ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, kuuluvat herneakasveihin ja muistuttavat ulkonäöltään lupiinia eli komealupiinia. Toisin kuin se, ne eivät kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä maistu niin hyvin etanoille. Sinisten kukkien lisäksi niissä ovat mielenkiintoisia juuri suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät valeindigon juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Valeindigon kanssa tärkeintä on kärsivällisyys; kestää jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu kunnolla ja muodostaa mahtavan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja jopa tulipaloista. Sen jälkeen se on erittäin pitkäikäinen. Se valittiin vuoden perennaksi kaudelle 2019.

Baptisia on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kuuluu hernekasveihin ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia (Lupinus polyphyllus). Toisin kuin lupiini, se ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat syö sitä yhtä hanakasti. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat kiinnostavia suuret palot, jotka koristavat kasvia pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät baptisian juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Baptisian kanssa tärkeintä on kärsivällisyys; kestää jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu kunnolla ja kasvattaa vahvan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja jopa tulipaloista. Sen jälkeen se on hyvin pitkäikäinen. Se valittiin vuoden perennaksi kaudelle 2019. 'Chocolate Chip' hurmaa suklaanruskeilla kukillaan, joissa on purppurainen vivahde ja kontrastinen kermankeltainen venho.

Baptisia on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kuuluu hernekasveihin ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia (Lupinus polyphyllus). Toisin kuin lupiini, se ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat syö sitä yhtä hanakasti. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat kiinnostavia suuret palot, jotka koristavat kasvia pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät baptisian juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Baptisian kanssa tärkeintä on kärsivällisyys; kestää jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu kunnolla ja kasvattaa vahvan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja jopa tulipaloista. Sen jälkeen se on hyvin pitkäikäinen. Se valittiin vuoden perennaksi kaudelle 2019. Taivaansiniset kukat, tummemmat nuput.

Väriherne on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kuuluu herneakasveihin ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia – komealupiinia. Toisin kuin se, väriherne ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat pidä siitä yhtä paljon. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat kiinnostavia juuri suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät väriherneen juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen ja lehtiä kankaiden värjäämiseen. Väriherneen kanssa tärkeintä on kärsivällisyys; kestää jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu täysin ja muodostaa valtavan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja tulipaloista. Sitten se on hyvin pitkäikäinen.

Etelänherneet ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta ja kuuluvat hernekasveihin; ulkonäöltään ne muistuttavat lupiinia eli komealupiinia. Toisin kuin lupiini, ne eivät kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä maistu etanoille. Sinisten kukkien lisäksi niissä ovat kiinnostavia suuret palot, jotka koristavat kasvia pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät etelänherneen juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Etelänherneen kanssa tärkeintä on kärsivällisyys; kestää jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu täysin ja muodostaa valtavan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja tulipaloista. Sen jälkeen se on erittäin pitkäikäinen. Se valittiin vuoden perennaksi kaudelle 2019. 'Minor' on matalampi muoto, joka sopii myös pienempiin puutarhoihin.

Baptisia on kotoisin Pohjois-Amerikasta, se kuuluu hernekasvien heimoon ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia – komealupiinia. Toisin kuin lupiini, se ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat pidä siitä yhtä paljon. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat mielenkiintoisia suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät baptisian juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Baptisian kohdalla tärkeintä on kärsivällisyys; vie jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu täysin ja muodostaa vankan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja tulipaloista. Sitten se on hyvin pitkäikäinen. Risteymä vaniljankeltaisilla kukilla.

Baptisia on kotoisin Pohjois-Amerikasta, se kuuluu hernekasvien heimoon ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia – komealupiinia. Toisin kuin lupiini, se ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat pidä siitä yhtä paljon. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat mielenkiintoisia suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät baptisian juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Baptisian kohdalla tärkeintä on kärsivällisyys; vie jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu täysin ja muodostaa vankan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja tulipaloista. Sitten se on hyvin pitkäikäinen. Tällä baptisialla on sinivihreät lehdet ja kirkkaankeltaiset kukat.

Baptisia on kotoisin Pohjois-Amerikasta, se kuuluu hernekasvien heimoon ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia – komealupiinia. Toisin kuin lupiini, se ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat pidä siitä yhtä paljon. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat mielenkiintoisia suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät baptisian juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Baptisian kohdalla tärkeintä on kärsivällisyys; vie jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu täysin ja muodostaa vankan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja tulipaloista. Sitten se on hyvin pitkäikäinen. Kukat ovat tummanvioletinruskeita keltaisella.

Baptisia on kotoisin Pohjois-Amerikasta, se kuuluu hernekasvien heimoon ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia – komealupiinia. Toisin kuin lupiini, se ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat pidä siitä yhtä paljon. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat mielenkiintoisia suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät baptisian juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen sekä lehtiä kankaiden värjäämiseen. Baptisian kohdalla tärkeintä on kärsivällisyys; vie jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu täysin ja muodostaa vankan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja tulipaloista. Sitten se on hyvin pitkäikäinen. Kukat ovat sinivioletteja.

Väriherne on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kuuluu herneakasveihin ja muistuttaa ulkonäöltään lupiinia – komealupiinia. Toisin kuin se, väriherne ei kuitenkaan kärsi sienitaudeista eivätkä etanat pidä siitä yhtä paljon. Sinisten kukkien lisäksi siinä ovat kiinnostavia juuri suuret palot, jotka koristavat kasvia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät väriherneen juuria haavojen desinfiointiin ja kuumeen alentamiseen ja lehtiä kankaiden värjäämiseen. Väriherneen kanssa tärkeintä on kärsivällisyys; kestää jonkin aikaa, ennen kuin se juurtuu täysin ja muodostaa valtavan juuriston, joka on sopeutunut selviytymään pitkistä kuivista kausista ja tulipaloista. Sitten se on hyvin pitkäikäinen. Tämän lajikkeen kukat ovat pastellinkeltaisia ja vaaleanpunaisia.