Kissanmintut

Tämä kissanminttu kasvaa pystysti ja mätästävästi. Sen lehdet ja sinivioletit kukat ovat suuremmat kuin useimmilla tunnetummilla kissanmintuilla. Sopii hyvin perennaryhmiin. Selviää hyvin kuivuudesta, mutta täysi paa-ahde ei sovi sille.

Vähemmän tunnettu, kookkaampi kissanminttulaji. Esiintyy meillä luonnostaan harvinaisena Luoteis- ja Keski-Böörissä sekä Etelä- ja Keski-Määrissä, missä se kasvaa pensaikkoisilla rinteillä ja laitumilla. Kuuluu erittäin uhanalaisiin lajeihin.

Isokissanmintun alkuperäinen villimuoto kasvaa luonnonvaraisena Kaukasuksen ja Itä-Euroopan niityillä ja laitumilla. Se on rehevä ja pystykasvuinen, mätästävä perenna. 'Bramdean' erottuu edukseen tummilla, korkeilla varsillaan ja suurilla, syvän sinivioleteilla kukinnoillaan. Ensimmäisen kukinnan ja sitä seuraavan alasleikkauksen jälkeen se kukkii uudelleen. Sopii erinomaisesti ruusupenkkeihin sekä villimpiin niittyasetelmiin heinien kanssa.

Kissanmintut ovat ihanteellisia ruusujen kumppaneita; ne sopivat luonnonmukaisiin puutarhoihin ja matalammat lajit myös laatikoihin ja ruukkuihin. Jotkut niistä ovat kissoille vastustamattomia nepetalaktoni-nimisen hallusinogeenin vuoksi. Tätä ainetta on eniten aitokissanmintussa (Nepeta cataria). Sitruunantuoksuisten lajien ei sen sijaan sanota houkuttelevan kissoja. Kasvitieteellinen nimi Nepeta on todennäköisesti peräisin muinaisesta etruskikaupungista Nepetistä (nykyään Nepi Viterbon maakunnassa Italiassa), jossa kasvia aikoinaan viljeltiin. Mirrinminttu (Šanta hroznovitá) kasvaa luonnostaan kuivilla niityillä ja kallioisilla, kivikkoisilla rinteillä Kaukasukselta Keski-Aasiaan asti. Sillä on aromaattiset harmaanvihreät lehdet, ja se muodostaa mätästävän, puolipallomaisen pensaan. 'Amelia' kukkii vaaleanpunaisin kukin, joissa on tummempi purppuranvärinen verhiö.