Daalia Feline Yvonne

Istuta mukulat suoraan ulos toukokuun puolivälistä alkaen, heti kun keväthallan vaara on varmasti ohi. Istuta mukulat mieluiten vaakasuoraan 10–15 senttimetrin syvyyteen. Varaa yhdelle neliömetrille noin 1–4 kasvia.

Feline Yvonne -lajike on suurikokoinen kasvi, joka tarvitsee ympärilleen tilaa terveelle kasvulle ja ilman kierrolle. Juurakot tulisi istuttaa 30–50 senttimetrin välein. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhdelle neliömetrille mahtuu ideaalisti yhdestä neljään taimea. Liian tiheä istutus lisää homeen riskiä.

Daaliat ovat erittäin aurinkoa rakastavia kasveja. Runsas kukinta vaatii täyden auringon (vähintään 6–8 tuntia suoraa auringonvaloa päivässä). Istuta ne hyvin vettä läpäisevään ja humuspitoiseen maahan. Raskas savimaa ei sovellu niille. Jos maaperäsi on tällaista, suosittelemme parantamaan sitä kompostilla ja hiekalla ennen istutusta.

Kasvatus ruukuissa on mahdollista, mutta se vaatii erityistä huolenpitoa. Tarvitset riittävän tilavan ruukun, jonka pohjassa on vedenpoistoaukot. Koska kasvi voi kasvaa jopa 160 cm korkeaksi, on varmistettava tukeva tuki ja painotettava ruukkua, jotta se ei kaadu tuulessa. Ruukussa olevat kasvit kuivuvat myös paljon nopeammin, joten varaudu tiheämpään kasteluun ja säännölliseen lannoitukseen.

Mukuloiden jakaminen on suosittu lisäystapa. Se tehdään keväällä ennen istutusta. Leikkaa suuret juurakot niin, että jokaisessa erotetussa palassa on ns. kaula ja silmu. Pelkkä mukula ilman silmua ei lähde kasvuun. Anna leikkauspintojen kuivua hyvin jakamisen jälkeen tai käsittele ne murskatulla puuhiilellä mätänemisen estämiseksi.

Kyllä, pistokkaista lisääminen on toinen erinomainen menetelmä. Upota juurakot helmi- tai maaliskuussa kevyesti kosteaan multaan ja aseta ne valoisaan paikkaan (20 °C tai enemmän). 4–6 viikon kuluttua juurakko alkaa versoa. Kun versot kasvavat 5–8 cm pitkiksi ja niissä on vähintään kaksi paria varsinaisia lehtiä, leikkaa ne irti puhtaalla veitsellä. Poista alimmat lehdet, kasta leikkuupinta juurrutushormoniin ja pistä ne kevyeen multaan. Muista sumuttaa niitä säännöllisesti.

Etanat ja kotilot rakastavat daalioiden nuoria versoja ja voivat tuhota ne erittäin nopeasti. Tehokas ja hellävarainen ratkaisu on käyttää rautafosfaattipohjaisia rakeita (esimerkiksi Ferramol), joita riittää ripotella taimien ympärille.

Jos huomaat lehdissä kellanvihreitä kuvioita tai marmorointia, kyseessä voi olla daalian mosaiikkivirus. Tätä virustautia levittävät usein imevät hyönteiset, kuten kirvat tai ripsiäiset. Valitettavasti virustauteja ei voi parantaa. Sairastunut kasvi on kaivettava ylös ja hävitettävä kokonaan mahdollisimman pian, jotta tartunta ei leviä muihin lähellä oleviin terveisiin daalioihin.

Feline Yvonne -lajike sopii erinomaisesti leikkokukaksi. Daalioiden kukat eivät enää avaudu paljoa leikkaamisen jälkeen, joten korjaa ne vasta, kun ne ovat avautuneet noin kolme neljäsosaa ja kukan takapuolen terälehdet tuntuvat napakoilta. Upota varsien päät heti leikkaamisen jälkeen vähintään 15 minuutiksi astiaan, jossa on kuumaa vettä (70–80 °C). Tämä niksi pidentää niiden kestävyyttä, ja saat nauttia niistä maljakossa noin viikon ajan.

Yleisin syy kukinnan vähenemiseen on kuihtuneiden kukkien jättäminen kasviin. Kun kukka lakastuu ja siemenkota alkaa muodostua, kasvi ohjaa kaiken energiansa siihen. Jos kuitenkin poistat kuihtuneet kukat säännöllisesti, daalia ei uuvu ja se kasvattaa jatkuvasti uusia nuppuja. Ongelmana voi olla myös valon puute tai kaliumin puute maaperässä.

Tämä lajike on melko korkea, ja se kasvaa tavallisesti 80–160 cm korkeaksi. Pituutensa ja painavien kukkien vuoksi tukeminen on ehdottoman välttämätöntä. Aseta tukikepit ajoissa ja sido varret niihin säännöllisesti, jotta ne eivät katkea kovassa tuulessa.