Kostřava atlasská

Höyhenheinien kukat hurmaavat istutuksissa ja kimpuissa keveydellään ja hienostuneisuudellaan. Kaikki höyhenheinät rakastavat täyttä aurinkoa ja kuivaa, kivikkoista, hyvin vettä läpäisevää maata. Jotta ne näyttäisivät istutuksissa mahdollisimman luonnollisilta, ne kannattaa istuttaa muutaman kappaleen väljinä ryhminä yhdessä muiden kuivuutta sietävien perennojen ja sipulikasvien kanssa. Vasta silloin niiden korret ja kukinnot pääsevät oikeuksiinsa liikkuessaan pienimmässäkin tuulenvireessä. 'Ponny Tails' on kotoisin Meksikon, Texasin ja Patagonian aroilta. Ilmavien hiusmaisten lehtien muodostamat tiheät tuppaat muistuttavat jouhia. Lehdet ovat vihreitä, mutta muuttuvat kukkia kohti oljenkeltaisiksi. Sopivalla kasvupaikalla se leviää itsestään siemenistä.

Kaunis matalampi heinä, joka on arvokas aikaisen kasvuunlähdön ja pitkään talveen kestävien lehtien ansiosta. Kukat ovat melko huomaamattomia, beigenvärisiä, ja ilmestyvät vihreisiin mättäisiin vasta myöhemmin kesällä ja syksyllä. Lehtien väri on kirkkaanvihreä. Erinomainen yhdistelmä lajien, kuten kivikkomintun, kesäkynttilän tai mäkimeiramin kanssa.

Mätästävä, pystykasvuinen heinä. Lähtee kasvuun hyvin aikaisin. Koristeellinen pystyn kasvutapansa sekä sirojen kukkaröyhyjensä ansiosta, jotka ovat puhjetessaan hopeanharmaita, muuttuvat kesällä keltaisiksi ja sitten hiekanbeigeiksi. Koristaa puutarhaa talveen saakka. Voit istuttaa sen sekaistutuksiin tai käyttää rytmittävänä elementtinä tilassa. Käyttökelpoinen kimppuihin ja kuivattavaksi.

Sulkahirssit ovat kotoisin Itä-Aasiasta, missä ne kasvavat niityillä ja valoisissa metsissä. Ne muodostavat puolipallomaisia kapealehtisiä mättäitä, jotka saavat syysvärityksen kukkien tavoin. Ne sopivat maljakkoon ja kuivattaviksi. 'Hameln'-lajike kuuluu viileämmillä alueilla varmimmin kukkiviin. Kukinnoissa on aluksi hento vaaleanpunainen sävy, myöhemmin ne muuttuvat keltaruskeiksi tai punaruskeiksi.

Pohjois-Amerikan preeria-alueilta kotoisin oleva heinä. Se kasvaa tiheinä mättäinä, joiden yläpuolelle kohoavat kesällä huomiota herättävät korret hienoine, tuoksuvine kukkineen. Se tulee parhaiten oikeuksiinsa istutettuna usean taimen ryhmiin perennojen seuraksi.

Nurmilauha on vaatimaton alkuperäisheinä, joka pysyy vihreänä myös talvella. Luonnossa se kasvaa niityillä ja metsäaukeilla. Muodostaa tiiviin lehtimättään, josta nousevat sirot ohuet varret läpinäkyvine kukkapilvineen. Sopeutuu vaikeampiinkin olosuhteisiin, kuten kuivaan varjoon tai tiivistyneeseen maahan, ja selviää myös märkyydestä. Goldschleier -lajikkeella on hyvin pienet tähkylät vaaleankeltaisissa röyhyissä. Kukinto muodostaa ilmavan vaaleankeltaisen pilven lehtimättään ylle.

Lupikka on kotoperäinen heinämme, se kasvaa lämpimämmillä alueilla kallioilla ja aurinkoisilla rinteillä. Sen etuna ovat kosteuden riittäessä ainavihannat lehdet ja aikainen kevätkukinta. Lehtien väri on siniharmaa. Huomiota herättävät tummat kukat haalistuvat vähitellen beigenvärisiksi. Sopii hyvin yhteen kevätkukkivien sipulikasvien kanssa.

Nurmilauha on vaatimaton alkuperäinen heinä, joka pysyy vihreänä myös talvella. Luonnossa se kasvaa niityillä ja metsäaukeilla. Se muodostaa siistin lehtimättään, josta nousevat hennot ohuet varret läpinäkyvine kukkapilvineen. Se sopeutuu myös vaikeampiin olosuhteisiin, kuten kuivaan varjoon tai tiivistyneeseen maahan, ja sietää myös märkyyttä. Tšekkiläinen lajike 'Pálava' on arvokas erittäin pitkän kukinta-aikansa vuoksi heinäkuusta lokakuuhun. Muihin lajikkeisiin verrattuna sen kukat ovat steriilejä eivätkä tuota lainkaan siementaimia. Sen kerrotaan kestävän kuivuutta parhaiten kaikista nurmilauhoista.

Kaunis ja hienorakenteinen heinä, joka on kotoisin Oklahomasta ja Texasista. Sillä on kapeat harmaanvihreät lehdet. Kukat puhkeavat vaaleanpunaisina, pörröisinä pilvinä, jotka luovat kukkapenkin ylle kevyen usvamaisen vaikutelman. Kaunis myös kukkakimpuissa.

Kaunis ja hienorakenteinen heinä, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan eteläosista. Sillä on kapeat harmaanvihreät lehdet. Kukat puhkeavat syvän vaaleanpunaisina, pörröisinä pilvinä, jotka luovat kukkapenkin ylle kevyen usvamaisen vaikutelman. Kaunis myös kukkakimpuissa.

Röllinurmikka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Tämän mätästävän heinän lehdissä on lämmin oranssinpunainen sävy. Mutta sen todellinen taika piilee tuoksuvissa violetinpunaisissa röyhyissä. Se pääsee oikeuksiinsa ryhmäistutuksissa, joita se pehmentää ja yhdistää. Käytämme sitä samassa tarkoituksessa myös kimpuissa.

Höyhenheinien kukat vangitsevat katseen kukkapenkeissä ja kimpuissa keveydellään ja hienostuneisuudellaan. Kaikki höyhenheinät rakastavat täyttä aurinkoa ja kuivaa, kivikkoista, hyvin vettä läpäisevää maata. Jotta ne näyttäisivät kukkapenkeissä mahdollisimman luonnollisilta, ne kannattaa istuttaa muutaman kappaleen ryhmiin yhdessä muiden kuivuutta suosivien perennojen ja sipulikukkien kanssa. Vasta silloin niiden korret ja kukinnot pääsevät oikeuksiinsa liikkuessaan pienimmässäkin tuulenvireessä. Hapsihöyhenheinä on alun perin kotoperäinen aroheinä, jota esiintyy myös muualla Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopassa. Se muodostaa vahvoja harmaanvihreitä mättäitä pystyine korsineen. Beigenväriset vihneet sojottavat kypsyessään lähes vaakasuoraan korresta ja kiertyvät mielenkiintoisesti.

Sulkahirssit ovat kotoisin Itä-Aasiasta, missä ne kasvavat niityillä ja valoisissa metsissä. Ne muodostavat puolipallomaisia kapealehtisiä mättäitä, jotka kukkien tavoin saavat väriä syksyllä. Sopivat maljakkoon ja kuivattavaksi. Lajike Hameln Gold värjäytyy syksyllä kullankeltaiseksi.

Tupsuhelmiä kasvaa luonnonvaraisena aurinkoisilla ja lämpimillä kivikkoisilla rinteillä. Se kukkii jo touko–kesäkuussa kermanvärisin tai hopeanvalkoisin röyhyin, jotka harmaantuvat kukinnan loppupuolella ja sopivat siten yhteen harmaanvihreiden lehtien kanssa. Floristeille arvokas aikaisen kukinnan sekä tuore- ja kuivakäyttömahdollisuuksien vuoksi.

Timanttikastikka on kotoisin Itä-Aasiasta. Sitä viljellään kauniiden, pörröisten röyhyjen vuoksi, jotka ovat tukevissa pystyissä varsissa. Nuokkuvat lehdet puhkeavat aikaisin keväällä ja saavat syksyllä pronssisen sävyn. Näyttävä syksyisinä usvaisina aamuina, kun kastepisarat tarttuvat röyhyihin ja kimaltelevat auringossa. Tästä tulee sen nimi – timanttiruoho. Kestää maljakossa jopa 10 päivää.

Vaatimaton alkuperäinen luonnonheinä, joka muodostaa tiheän vihreän kasvuston. Jo toukokuussa nousevat pitkät korret, joissa on hienot, pienten sydämien muotoiset tähkylät. Niiden liike pienimmässäkin tuulenvireessä on erittäin vaikuttavaa. Se pysyy kauniina elokuuhun tai syyskuuhun asti. Kukinnan jälkeen se on hyvä leikata alas. Sopii täydellisesti kuivattavaksi.

Koristeheinä, joka kasvaa luonnostaan eteläisen ja keskisen Euroopan läpäisevillä, soraisilla mailla. Se on yksi pisimpään kukkivista heinistä ja säilyttää korkean koristeellisuutensa talveen asti. Höyhenmäiset hopeiset kukinnot kaartuvat sirosti ja tuovat perennaryhmiin keveyttä ja liikettä. Kaunis leikkokukkana tuoreissa kimpuissa sekä kuivattuna.

Mätästävä, pystykasvuinen heinä. Versoo hyvin aikaisin. Koristeellinen pystyn kasvutapansa ja hopeanharmaiden kukkaröyhjyjensä ansiosta. Erottuu edukseen valkokirjavilla lehdillään. Koristaa puutarhaa pitkälle talveen. Voidaan istuttaa sekapenkkeihin tai käyttää tilaa rytmittävänä elementtinä. Sopii kimppuihin ja kuivattavaksi.

Vaatimaton alkuperäinen luonnonheinä, joka muodostaa tiheän vihreän kasvuston. Jo toukokuussa nousevat pitkät korret, joissa on hienot, pienten sydämien muotoiset tähkylät. Niiden liike pienimmässäkin tuulenvireessä on erittäin vaikuttavaa. Se pysyy kauniina elokuuhun tai syyskuuhun asti. Kukinnan jälkeen se on hyvä leikata alas. Sopii täydellisesti kuivattavaksi.

Nurmilauha on vaatimaton alkuperäinen heinä, joka pysyy vihreänä myös talvella. Luonnossa se kasvaa niityillä ja metsäaukeilla. Se muodostaa siistin lehtimättään, josta nousevat hennot ohuet varret läpinäkyvine kukkapilvineen. Se sopeutuu myös vaikeampiin olosuhteisiin, kuten kuivaan varjoon tai tiivistyneeseen maahan, ja sietää myös märkyyttä. 'Schottland'-lajikkeen kukat ovat kukinnan alussa ruskeita, myöhemmin ne muuttuvat kullanvärisiksi. Lehtimättäät kasvavat 60 senttimetrin korkuisiksi, kukkavarret jopa 120 senttimetriin.