Vihreät perennat

Jouluruusut ovat ainavihantia perennoja, jotka muodostavat hitaasti laajenevia mättäitä nahkeita, tummanvihreitä lehtiä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne kelpaavat vasta sitten, kun kukan keskelle on muodostunut selkeät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Sitä ennen ne nuutuvat herkästi, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä. Double Ellen White on lähes puhtaanvalkoinen, kerrannaiskukkainen jouluruusu. Sen terälehdet ovat hieman aaltoilevat, ja alin terälehtirivi on kevyesti vihreänsävyinen.

Syyshortensiat ovat upeita pensaita, jotka ovat kotoisin Kiinasta ja Japanista, missä niiden kuorta on käytetty muun muassa paperin valmistukseen. Niitä viljellään vaikuttavien kartiomaisten kukintojen vuoksi. Ne ovat vaatimattomia ja runsaasti kukkivia kasveja, jotka sopivat istutettavaksi kukkapenkkiin tai suurempiin ruukkuihin. ’Limelight’-lajikkeella on jopa 30 cm suuret kukinnot. Väri muuttuu vihertävänvalkoisesta valkoiseen ja lopulta kirkkaan vaaleanpunaiseen.

Akileijalajike Nora Barlow on historiallinen jalokivi, jonka kuuluisan Charles Darwinin pojantytär löysi Cambridgestä 1980-luvulla. Tämä ainutlaatuinen kasvi erottuu epätavallisilla kukillaan, joiden väritys liukuu saumattomasti vanhanroosasta valkoiseen ja aina pehmeisiin vihertäviin sävyihin asti. Luonnostaan akileijat esiintyvät valoisissa metsissä, minkä vuoksi ne viihtyvät parhaiten puolivarjoisalla paikalla, jossa on läpäisevä, runsaasti humusta sisältävä savimaa. Ne ovat monikäyttöisiä kukkia, jotka sopivat maalaispuutarhoihin ja luonnonmukaisiin asetelmiin. Niiden viehätys ei piile vain mehiläisiä houkuttelevissa kukissa, vaan myös aikaisin puhkeavissa vihreissä lehdissä. Kasvatus onnistuu aloittelijoiltakin, kasvit selviävät äärimmäisistä pakkasista ja kylväytyvät puutarhassa mielellään itse. Muista vain, että akileija on myrkyllinen ja sitä on ajoittain hyvä tarkkailla kirvojen, etanoiden tai härmän varalta. Touko-kesäkuussa kukkivat varret tuovat kukkapenkkeihin keveyttä. Ne sopivat ihanteellisesti leikkokukiksi, ilahduttavat maljakossa noin seitsemän päivää ja soveltuvat kauniisti myös kuivaukseen.

Syyshortensiat ovat upeita pensaita, jotka ovat kotoisin Kiinasta ja Japanista, missä niiden kuorta on käytetty muun muassa paperin valmistukseen. Niitä viljellään vaikuttavien kartiomaisten kukintojen vuoksi. Ne ovat vaatimattomia ja runsaasti kukkivia kasveja, jotka sopivat istutettavaksi kukkapenkkiin tai suurempiin ruukkuihin. ’Silver Dollar’ -lajikkeen suuret kukinnot muuttuvat vähitellen raikkaan vihreistä valkoisiksi. Syksyllä ne saavat vain hillityn vaaleanpunaisen sävyn.

Jättipoimulehti Robustica tuo penkkeihisi raikkautta ja harmoniaa kirkkaanvihreillä lehdillään ja runsailla pienillä kukillaan. Luonnossa sitä löytyy kosteammilta niityillä ja purojen varsilta, ja se on erittäin kestävä ja elinvoimainen myös puutarhassa. Sen pääasiallinen etu ovat koristeelliset, pehmeäkarvaiset lehdet, joiden pinnalle vesipisarat jäävät sateen jälkeen tai aamuisin – ilmiö, joka on kiehtonut puutarhureita vuosisatojen ajan. Robustica-lajike tekee kunniaa nimelleen pystyllä kasvutavallaan ja vahvalla rakenteellaan; se kasvaa jopa 60 cm korkeaksi eikä vaadi tukea. Kukkapenkeissä sillä on tärkeä yhdistävä rooli. Sitä istutetaan usein käytävien reunoille tai ruusujen ja pionien seuraksi, joille se tarjoaa rauhallisen, vihreän taustan. Koristearvon lisäksi se on myös hyödyllinen – se houkuttelee pölyttäjiä ja sen lehdet ovat syötäviä. Jos pidät askartelusta, arvostat sitä leikkokukkana, sillä se säilyy maljakossa tuoreena noin kymmenen päivää. Se sopii yhtä hyvin kuivattavaksi, riittää kun keräät sen täydessä kukassa ja ripustat sen muistuttamaan kesästä myös talvikuukausina.

Se on tyypillinen välimerellinen laji, joka sietää meillä hyvin kuivuutta ja kuumuutta, mutta ei talvista märkyyttä. Wulfenii-lajikkeen tulisi olla vähemmän herkkä kylmälle, mutta se ei silti siedä talvista märkyyttä. Istutetaan suojaisiin paikkoihin, esimerkiksi lämpimän seinustan eteen välimerellisiin penkkeihin. Floristisesti se on arvokas vihreytensä ja aikaisen kukintansa vuoksi. Kestää maljakossa 7–10 päivää. Varo varsien maitiaisnestettä, joka voi ärsyttää ihoa.

Jouluruusut ovat ikivihreitä perennoja, jotka muodostavat nahkeista, tummanvihreistä lehdistä koostuvia hitaasti leviäviä mättäitä. Varsissa on yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat erittäin aikaisin, jo lopputalvella ja alkukeväästä. Maljakkoon ne soveltuvat vasta, kun kukan keskelle on muodostunut näkyviä siemenkotia ja kukka on kypsynyt. Sitä ennen niillä on tapana lakastua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kasvin kaikki osat ovat myrkyllisiä. Jouluruusu 'Double Ellen Green' -lajikkeen kukat ovat puolikerrottuja ja kirkkaan vaaleanvihreitä valkoisilla heteillä.

Kuivuutta suosiva kasvi, kotoisin Välimeren alueelta. Sitä viljellään harmaanvalkoisten, nukkapintaisten varsien ja lehtien vuoksi. Myös huulikukkaiskasveille tyypilliset kukat ovat kiinnostavia ja vetävät puoleensa mehiläisiä. Kasvi säilyttää kiinnostavuutensa myös kukinnan jälkeen epätavallisen hopeisen värityksensä ja maljamaisten verhiöidensä ansiosta. Niiden ansiosta se muistuttaa toista floristiikan herkkua – irlanninkelloa. Toisin kuin se, tämä on kuitenkin monivuotinen ja oikealla kasvupaikalla sietää myös meidän pakkasiamme. Se on kotoisin Turkista, Libyasta, Kreikasta ja Kreetalta, ja siksi istutamme sen esimerkiksi sorapenkkeihin. Sitä voidaan menestyksekkäästi kasvattaa myös ruukussa. Epätavallinen vihreä lisä kimppuihin. Kestää maljakossa 10 päivää.

Piikkiputki yuccifolium hurmaa ensi silmäyksellä eksoottisella ulkonäöllään, joka muistuttaa enemmän aavikon jukkaa kuin perinteistä perennaa. Se on kotoisin Yhdysvaltojen itäosan aroalueilta ja valoisista metsistä, missä se on oppinut säännöstelemään vettä erinomaisesti. Tämän ansiosta se on ihanteellinen valinta aurinkoisille ja kuiville kasvupaikoille, joissa on läpäisevä ja jopa köyhä hiekkamaa. Se muodostaa jäykkien, sini- tai harmaanvihreiden lehtien pohjarusukkeen, josta kesällä kasvaa korkeita, pallomaisiin kukintoihin päättyviä varsia. Kukkien halkaisija on jopa 2,5 cm ja niiden väri vaihtelee hopeanvalkoisesta vihertävään. Kasvi on erittäin kestävä eikä kärsi tuholaisista tai taudeista. Sen kukat ovat kirjaimellinen magneetti pölyttäjille, erityisesti mehiläisille ja perhosille, jotka löytävät niistä runsaasti ravintoa. Puutarhassa se toimii näyttävänä rakenteellisena elementtinä, joka ainavihantien lehtien ja jämäkkien varsien ansiosta koristaa kukkapenkkiä myös talvikuukausina. Floristeille tämä piikkiputki on arvokasta materiaalia. Vahvoja varsia on helppo asetella, ja pallomaiset kukat näyttävät upeilta niin tuoreissa kesäkimpuissa kuin kuivakukissakin, joissa ne säilyttävät muotonsa pitkään.

Punavarsipoimulehti on tunnetumman jättipoimulehden pienempi ja elegantimpi sisar. Tämä viehättävä perenna on kotoisin Itä-Euroopan ja Kaukasuksen vuoristoniityiltä, joissa se muodostaa matalia mattoja kallioiden raoissa ja ruohoisilla rinteillä. Se sai lajinimensä huomiota herättävän punertavista varsistaan, jotka luovat kauniin kontrastin harmaanvihreiden lehtien kanssa. Lehdillä on kyky pidätellä aamukasteen tai sateen pisaroita, jotka kimaltelevat niillä kuin pienet helmet antaen kasville taianomaisen ilmeen. Kompaktin kasvutapansa ansiosta se saavuttaa vain noin 25 senttimetrin korkeuden, mikä tekee siitä ihanteellisen valinnan kukkapenkkien reunuskasviksi, kivikkopuutarhoihin tai aluskasvillisuudeksi korkeampien perennojen ja ruusujen alle. Se kukkii toukokuusta heinäkuuhun pienten limetinkeltaisten kukkien merenä, joka valaisee puutarhan puolivarjoisatkin nurkat. Se on täysin vaatimaton kasvi, joka sopii myös aloitteleville puutarhureille; se ei kärsi tuholaisista eikä taudeista ja selviytyy luotettavasti myös kovemmista pakkasista. Floristiikassa poimulehteä arvostetaan monipuolisena täytevihreänä. Sen ilmavat kukinnot tuovat kimppuihin keveyttä ja volyymia, ja ne säilyvät maljakossa pitkään tuoreina. Lisäksi kukkia voidaan loistavasti kuivata ja käyttää talviasetelmissa.

Vihreälehtinen keijunkukka valaisee luotettavasti puutarhasi puolivarjoisat nurkat ja tuo niihin elämää pitkälle syksyyn. Se kasvaa luonnostaan valoisissa metsissä ja vuorten rinteillä, joten sille ihanteellinen paikka löytyy puolivarjosta tai auringosta, jossa on hyvin läpäisevä ja savensekainen maa. Saat meiltä ruukussa kasvaneen taimen, joka istuttamisen jälkeen muodostaa nopeasti tiheän mättään. Se kuuluu erittäin kiitollisiin perennoihin, joita taudit ja tuholaiset karttavat, ja se selviää ankarissakin olosuhteissa. Muunnos macrorrhiza erottuu varsin suurilla, vihreillä ja samettipintaisilla lehdillään. Lehtiruusukkeet peittävät luotettavasti paljaan maan ja säilyttävät houkuttelevan ulkonäkönsä myös talviaikaan. Rakenteellaan se täydentää upeasti heiniä ja saniaisia luonnonmukaisissa istutuksissa. Syys-lokakuun aikana se kasvattaa 40–60 senttimetriä pitkiä, ilmavia kukintoja, jotka ovat täynnä pieniä kermanvalkoisia ja limenvärisiä kukkia. Ne houkuttelevat valtavasti mehiläisiä ja kimalaisia. Korkeammat kukkavarret ovat myös floristien keskuudessa erittäin arvostettuja. Se sopii erinomaisesti leikkokukaksi maljakkoon, jossa se luo herkän vaikutelman ja ilahduttaa monien päivien ajan.

Sanguisorba minor eli pikkuluppio on monivuotinen yrtti, joka tuo puutarhaan villien niittyjen ja arojen aitoa taikaa. Sen koristeelliset lehdet muodostavat tiheitä mättäitä, jotka pysyvät vihreinä pitkälle talveen ja puhkeavat lehteen hyvin varhain keväällä. Luonnossa se hakeutuu aurinkoisille ja kuiville kasvupaikoille, usein kalkkikiviselle alustalle, joten se viihtyy puutarhassa parhaiten läpäisevässä maassa täydessä auringossa tai kevyessä puolivarjossa. Se on poikkeuksellisen kestävä kasvi, joka sietää vaivatta jopa -34 °C pakkasia eikä kärsi taudeista tai tuholaisista. Pienet, herneenvihreät mykerökukinnot leijuvat ohuissa varsissa ja tuovat istutukseen mielenkiintoista, hienovaraista tekstuuria. Esteettisen arvon lisäksi pikkuluppiolla on myös käytännön käyttöä keittiössä, missä sen miedosti kurkulta tuoksuvat lehdet raikastavat kesäisiä ruokia. Puutarha-arkkitehtuurissa sitä voidaan käyttää sorapenkeissä, kivikoissa tai polkujen reunuskasvina. Vaatimattomuutensa ja kykynsä kasvaa karuissakin olosuhteissa ansiosta se on kiitollinen perenna, joka ei tarvitse tukea ja elävöittää luotettavasti puutarhan kuivempiakin nurkkauksia.

Ritarinkannukset ovat klassikoita ja samalla hallitsevia elementtejä perennapenkeissä. Näemme niitä usein ruusujen ja pionien seurassa. Jotta ne pääsisivät oikeuksiinsa, niille on annettava riittävästi tilaa eikä lannoitusta saa unohtaa. Niiden kauneudesta voimme nauttia kukkapenkeissä, kimpuissa ja kokeilla jopa kuivaamista, sillä kukat säilyttävät hyvin syvän värinsä. Kestää maljakossa 7 päivää, ovat herkkiä kypsyvistä hedelmistä vapautuvalle etyleenille. 'Highlander'-sarja on peräisin uudesta skotlantilaisesta jalostustyöstä. Se laajentaa väriskaalaa ja tuo myös muodollisia uutuuksia. Kukat ovat uskomattoman kerrannaisia ja yksittäiset terälehdet aaltoilevia, mikä vahvistaa vaikutelmaa runsaudesta entisestään. Ei muodosta siemeniä, joten sen pitäisi olla sitäkin elinvoimaisempi. Kukka on kerrannainen, vaaleanvioletti vihertävällä keskustalla.

Korsikanjouluruusu tuo talviseen ja kevättä odottavaan puutarhaan raikkautta ainutlaatuisilla väreillään. Sen kukat ovat kiehtovan pistaasinvihreitä tai kellertäviä, mikä luo upean kontrastin tummanvihreisiin, voimakkaasti sahalaitaisiin lehtiin. Tämä kookas Välimereltä kotoisin oleva perenna käyttäytyy oloissamme ikivihreän puolipensaan tavoin ja kasvaa jopa 80 cm korkuiseksi. Kasvutapansa ja arkkitehtonisen ulkonäkönsä ansiosta se sopii erinomaisesti yksittäiskasviksi tai varjoisien perennapenkkien taustalle, missä se täyttää tilan jo silloin, kun muut kasvit vielä nukkuvat. Se vaatii läpäisevän, humuspitoisen maan ja puolivarjoisan tai varjoisan kasvupaikan. Kukinnot ilmestyvät usein jo tammikuussa ja koristavat kasvia aina maaliskuuhun saakka. Se on yksi harvoista kasveista, joka tarjoaa hyönteisille ravintoa näin varhain. Jos haluat nauttia sen kauneudesta myös sisällä, voit leikata kukkavarsia maljakkoon. Jotta kukat kestävät pidempään, on kuitenkin odotettava, että ne kypsyvät hieman ja keskelle alkaa muodostua siemenkotia, muuten niillä on taipumus lakastua. Koska kasvi on peräisin etelästä, suosittelemme sen suojaamista havunoksilla lumettomina pakkaspäivinä, jotta lehdet säilyvät koristeellisina aina kevääseen asti. Muistathan, että koko kasvi on myrkyllinen.

Tyräkki Miners Merlot on jokaisen kevätkukkapenkin dramaattinen elementti, joka kiinnittää huomion välittömästi epätavallisella värityksellään. Tälle lajikkeelle on ominaista tumman viininpunaiset tai violetit lehdet, jotka muodostavat täydellisen kontrastin kirkkaan limenvihreille kukinnoille, jotka ilmestyvät huhtikuusta kesäkuuhun. Alkuperäinen mantolityräkin kasvitieteellinen laji esiintyy luonnostaan valoisissa metsissä ja niiden reunoilla, joten puutarhassakin se arvostaa aurinkoista tai puolivarjoisaa kasvupaikkaa, jossa on läpäisevä ja humuspitoinen maa. Vaikka kyseessä onkin pikemminkin lyhytikäinen monivuotinen kasvi, se muodostaa elinkaarensa aikana tiheitä mättäitä, jotka täyttävät tehokkaasti tilan muiden kasvien välissä ja kasvavat jopa 60 senttimetrin korkuisiksi. Se on kiitollinen kasvi myös aloitteleville puutarhureille, sillä se ei kärsi taudeista tai tuholaisista ja kestää ongelmitta jopa -20 °C pakkasia. Kukat ovat lisäksi täynnä mettä, joten ne houkuttelevat luotettavasti mehiläisiä ja muita pölyttäjiä keväisin. Miners Merlot sopii loistavasti myös leikkokukaksi maljakkoon, jossa sen limenvihreät kukat tuovat kimppuihin raikkautta ja modernia ilmettä. Kasvia käsiteltäessä on kuitenkin noudatettava erityistä varovaisuutta ja ihanteellisesti käytettävä suojakäsineitä, sillä se erittää valkoista maitiaisnestettä, joka on myrkyllistä ja voi ärsyttää ihoa.

Nepalin vuoristoalueilta kotoisin oleva monivuotinen tyräkki Euphorbia schillingii on juuri sellainen kasvi, joka toimii kukkapenkissä upeana pohjana voimakkaammille väreille. Saat meiltä vahvan, ruukkuun juurtuneen taimen, jonka voit helposti siirtää aurinkoiselle paikalle hyvin läpäisevään multaan. Se muodostaa puutarhaan lyhyessä ajassa noin kahdeksankymmenestä sentistä jopa metrin korkuisia mättäitä. Se vetää varmasti huomiosi puoleensa kapeilla, vihreillä lehdillään, joissa on tyypillinen valkoinen keskisuoni. Se on todella upea toukokuusta elokuuhun, jolloin se kukkii pienemmillä limenvihreillä ja keltaisilla kukilla. Nämä sävyt tuovat puutarhaan erittäin raikkaan vaikutelman ja pehmentävät sekä yhdistävät täydellisesti koko istutusta. Kookkaan ja pystyn kasvutapansa ansiosta se erottuu parhaiten kukkapenkin keski- tai takaosassa. Vaikka kyseessä onkin hieman edistyneemmille puutarhureille sopiva laji, se ei vaadi kauden aikana monimutkaista hoitoa ja talvehtii luotettavasti jopa miinus 18 asteeseen saakka. Suuri etu on, että tuholaiset kiertävät sen kaukaa, eikä se kärsi yleisistä taudeista. Jos pidät elävien kimppujen luomisesta, rakastut tähän tyräkkiin monipuolisena vihreänä maljakossa. Sen epätavalliset kukinnot sopivat yhteen lähes kaikkien kesäkukkien kanssa ja antavat asetelmaan aivan uudenlaista volyymia. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on myrkyllinen laji, ja vartta katkaistaessa siitä vuotaa ärsyttävää valkoista maitiaisnestettä, joten leikattaessa ja käsiteltäessä on syytä noudattaa hieman varovaisuutta.