Ketunpikarililja

Kissanmintut ovat ruusujen ihanteellisia seuralaisia; ne sopivat luonnonmukaisiin puutarhoihin ja matalammat lajit myös laatikoihin ja ruukkuihin. Jotkut niistä houkuttelevat vastustamattomasti kissoja, minkä aiheuttaa hallusinogeeni nepetalaktoni. Sitä pitäisi olla eniten aitokissanmintussa (Nepeta cataria). Sitruunalta tuoksuvat mintut eivät sen sijaan kuulemma houkuttele kissoja. Botaaninen nimi Nepeta tulee todennäköisesti muinaisen etruskikaupungin Nepet - Nepin nimestä nykyisen Italian Viterbon maakunnan alueelta, missä kasvia aikoinaan viljeltiin. Faassenii-ryhmälle on ominaista elinvoimainen pysty kasvu, hieno lehdistö ja leikkokukiksi sopivat pitkät varret. Six Hills Giant -lajikkeen kukkien väri on hieman vaaleampi kuin Walkers Low -lajikkeen. Se kasvaa ilmavina mättäinä ja kukkii erittäin runsaasti. Pitkät varret sopivat leikkokukiksi.

Lyhytikäinen perenna, jolla on hopeiset, pehmeänukkaiset varret ja lehdet. Kukkii hyvin pitkään; joka päivä aukeaa uusi kukka korvaten edellisen. Peruslajilla on yksinkertaiset, violetinpunaiset kukat.

Makedonianruusuruoho on runsaasti ja pitkään kukkiva, vaatimaton perenna. Sen luonnonvarainen muoto on peräisin Balkanilta, missä se kasvaa niityillä ja pensaikoissa. Red Knight hurmaa kukkapenkeissä hoikilla, korkeilla varsillaan, jotka kantavat tumman viininpunaisia kukkia. Se sopii luonnonmukaisiin aurinkoisiin tai puolivarjoisiin penkkeihin ja niittykimppuihin.

Alun perin kotoperäinen luonnonvarainen perenna, jota tavataan kosteilla niityillä, matalissa vesissä tai vesistöjen soistuneilla reunoilla. Syksyllä lehdet värittyvät oranssinpunaisiksi. 'Lady Sackville' kukkii syvän vaaleanpunaisin tai vaaleanpurppuraisin kukin.

Iisoppi luokitellaan laventelin tavoin mataliin, puutuviin varpuihin. Se sopii samantyyppisiin istutuksiin, ruusujen kanssa tai aromaisiin sorapenkkeihin. Sitä käytetään myös keittiössä ja lääkekasvina. Suuri houkutin mehiläisille, kimalaisille ja perhosille. Kukkien väri on kauniin sininen.

Ranskantulikukka on alun perin eurooppalainen luonnonperenna. Se kasvaa aurinkoisilla kivikkoisilla rinteillä. Sixteen Candles -lajikkeella on keltaiset kukat, joissa on purppuraiset karvaiset heteet. Lehdet ovat harmaanvihreät ja huopaiset. Kuten kaikki tulikukat, se on suuri houkutin mehiläisille ja kimalaisille.

Jouluruusut ovat ainavihantia perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeita, tummanvihreitä lehtiä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne sopivat vasta sitten, kun kukan keskelle on muodostunut näkyvät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyasennossa. Kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä. Pretty Ellen Spotted on kaunis lajike, jolla on yksinkertaiset valkoiset kukat viininpunaisilla pilkuilla. Keskustaa, jossa on kermanväriset heteet, korostaa limenvihreä väri.

'Mount Everest' -laukka on hollantilaisen jalostustyön merkittävä tulos. Sen yksittäiset lumivalkoiset kukat kapeine terälehtineen muodostavat jättimäisiä palloja. Korkeat varret ovat vahvoja ja pystykasvuisia.

Kissanmintut ovat ruusujen ihanteellisia seuralaisia; ne sopivat luonnonmukaisiin puutarhoihin ja matalammat lajit myös laatikoihin ja ruukkuihin. Jotkut niistä houkuttelevat vastustamattomasti kissoja, minkä aiheuttaa hallusinogeeni nepetalaktoni. Sitä pitäisi olla eniten aitokissanmintussa (Nepeta cataria). Sitruunalta tuoksuvat mintut eivät sen sijaan kuulemma houkuttele kissoja. Botaaninen nimi Nepeta tulee todennäköisesti muinaisen etruskikaupungin Nepet - Nepin nimestä nykyisen Italian Viterbon maakunnan alueelta, missä kasvia aikoinaan viljeltiin. Mirrinminttu kasvaa luonnostaan kuivilla niityillä ja kivikkoisilla rinteillä Kaukasukselta Keski-Aasiaan. Sillä on aromaattiset harmaanvihreät lehdet, ja se muodostaa mätästävän, puolipallomaisen pensaan. Walker’s Low sai nimensä irlantilaisen kartanon mukaan, missä se jalostettiin vuonna 1970. Sillä on intensiivisin sinivioletti kukkien väri.

Suurikukkainen, valkoinen koristelaukka, jonka kukinnon halkaisija on noin 12 senttimetriä. Kukkii hieman myöhemmin kuin vastaavat violettikukkaiset lajit. Sillä on vahvat varret, mutta se viihtyy paremmin tuulelta suojatulla kasvupaikalla. Lehdet ovat keväällä raikkaan vihreät, mutta alkavat kellastua kukinnan aikana. Siksi istutamme sen sekapenkkeihin rehevämpien perennojen joukkoon.

Kaunis vaikkakin melko lyhytikäinen perenna, ihanteellinen aroistutuksiin yhdessä sirojen, kuivuutta kestävien heinien ja perennojen kanssa. Leikkokukaksi se korjataan, kun noin puolet kukinnon kukista on auki. Kestää maljakossa 5 päivää. Poikkeuksellinen lajike, jonka kukissa on persikan ja aprikoosin sävyjä, jotka kukinnan edetessä muuttuvat tyylikkään vanhan roosan sävyisiksi.

Alun perin kotoperäinen luonnonvarainen perenna, jota löytyy kosteilta niityiltä, matalista vesistä tai vesistöjen soistuneilta reunoilta. Syksyllä lehdet värjäytyvät oranssinpunaisiksi. Robert-lajikkeella on runsaat tähkämäiset kukinnot, joiden väri on syvän purppuranpunainen; se kuuluu rantakukista matalampiin ja tiiviskasvuisiin.

Alun perin kotimainen kosteiden niittyjen perenna. Käenkukan hienot, rosoiset kukat tuovat istutuksiin keveyttä ja ilmavuutta. Se sopii täydellisesti lampien ympärille ja puutarhan kosteampiin paikkoihin. Sopii luonnonmukaisiin puutarhoihin ja sommitelmiin. Voimme hyödyntää sitä hyvin myös leikkokukkana maljakossa.