Päivänkakkara Sněhurka

Kyllä, ehdottomasti. Varsien täydellinen leikkaaminen aivan maanrajasta ensimmäisen kukinnan jälkeen tukee kasvin elinvoimaa ja johtaa usein uudelleenkukintaan loppukesällä. Lisäksi se estää siementen muodostumisen, mikä ei turhaan vie kasvilta voimia.

Isopäivänkakkara (Leucanthemum superbum) katsotaan yleisesti myrkyttömäksi koirille ja kissoille. Silti ei suositella, että eläimet syövät sitä suuria määriä, sillä se voi aiheuttaa lieviä ruoansulatusvaivoja. Se ei ole syötäväksi tarkoitettu kasvi.

Päivänkakkara 'Sněhurka' rakastaa täyttä aurinkoa. Varjossa se kukkii vähän ja sen varret venyvät valoa kohti, mikä voi johtaa kasvin lakoon. Valitse sille avoin, aurinkoinen paikka kukkapenkissä.

Yleisin syy päivänkakkaroiden menehtymiseen ei ole pakkanen, vaan talvinen liikamärkyys. Jos talvi on ollut kurainen eikä maa läpäise vettä, juuret ovat todennäköisesti mädäntyneet. Toinen syy voi olla kasvin ikä – päivänkakkaran sorit ovat lyhytikäisiä perennoja ja niitä täytyy nuorentaa säännöllisesti jakamalla.

Syksyllä (toisen kukinnan jälkeen tai pakkasten tullessa) leikkaa kuivat varret maan tasalle. Jos puutarhassasi on paljaat pakkaset (ei lumipeitettä), voit peittää mättään kevyesti havuilla, mutta älä käytä lehtiä tai hengittämättömiä materiaaleja, jotka pidättävät kosteutta – se johtaisi juurenniskan mätänemiseen.

Se tarvitsee multavaa, läpäisevää ja tavallista puutarhamultaa.

Varo savimaata: Päivänkakkarat eivät siedä talvimärkyyttä. Raskaassa, tiiviissä maassa juuret mätänevät talvella. Jos maaperäsi on raskasta, kevennä sitä ennen istutusta hiekalla tai kompostilla, tai tee salaojituskerros.

Kastele kasvi perusteellisesti istutuksen jälkeen. Jos istutat keväällä ja hallanvaara on yhä olemassa, vastasitutettu kasvi on hyvä peittää yöksi valkoisella harsolla. Pidä multa kosteana, kunnes kasvi on juurtunut. Myöhemmin 'Sněhurka' on melko kestävä, mutta arvostaa kastelua kuivina kesinä.

Päivänkakkarat pitävät ravinteikkaasta maasta. Muokkaa keväällä kasvien tyvelle hyvin maatunutta kompostia. Kasvukauden aikana voit lannoittaa kukkiville kasveille tarkoitetulla orgaanisella lannoitteella. Vältä liiallista typpilannoitusta – kasvi kasvattaisi paljon lehtiä mutta vähän kukkia, ja varret katkeilisivat helposti.

'Sněhurka' on maalaistyylisten ja englantilaisten kukkapenkkien kuningatar. Se näyttää kauniilta yhdistettynä seuraaviin:

• Lupiini
• Ritarinkannus (Delphinium)
• Punaiset unikot
• Ruusut
• Koristeheinät Tämä yhdistelmä takaa vaiheittaisen kukinnan ja puutarhan luonnollisen ilmeen.

Suurin vihollinen ovat etanat ja kotilot, jotka rakastavat erityisesti vasta puhkeavia kevätversoja. Ne voivat syödä kasvin maan tasalle. Ole siis valppaana keväällä. Lisäksi varsiin voi ilmestyä kirvoja, jotka imevät kasvinesteitä ja vaurioittavat kukkia – tähän auttaa vesisuihku tai öljy- tai saippuapohjainen suihkute.

Kyllä, se on erinomainen. 'Sněhurka'-lajikkeella on kerrotut, ripsureunaiset kukat, jotka näyttävät upeilta maljakossa.

Vinkki sadonkorjuuseen: Leikkaa kukat silloin, kun ne ovat täysin auki, mutta niiden keskusta on vielä kiinteä ja sileä (ei pölisevä). Maljakossa ne kestävät silloin 7–10 päivää.

Kyseessä on tšekkiläistä alkuperää oleva lajike, joka on jalostettu meidän olosuhteisiimme. Sen tärkein etu ovat kerrotut, ripsureunaiset kukat, jotka näyttävät runsaammilta kuin klassisella päivänkakkaralla. Kasvilla on myös kompakti ja tukeva kasvutapa, joten tuuli ei kaada sitä yhtä helposti.

Tätä suositellaan tehtäväksi 3–4 vuoden välein, mieluiten keväällä tai syksyllä. Vanhemmat mättäät alkavat 'kaljuuntua' keskeltä ja kukkivat vähemmän. Kaiva mätäs ylös, jaa se lapiolla pienempiin osiin ja istuta takaisin vain vahvat, terveet reunaosat. Näin nuorennat kasvin ja varmistat sen pitkäikäisyyden.

Kyllä, kompaktin kasvutapansa ansiosta 'Sněhurka' sopii myös ruukkuihin terasseille tai parvekkeille. Ruukussa on kuitenkin välttämätöntä varmistaa täydellinen salaojitus (reiät pohjassa, kerros kevytsoraa), jotta kasvi ei seiso vedessä. Ruukussa se vaatii myös useammin kastelua ja säännöllistä lannoitusta.

Istutuksen jälkeen kastele taimi perusteellisesti, jotta ympäröivä multa tiivistyy juuripaakun ympärille. Pidä maa ensimmäisten viikkojen aikana tasaisen kosteana, mutta ei koskaan litimärkänä. Jos istutat kuumana kesänä, kastele mieluiten illalla tai varhain aamulla suoraan juurelle, ei lehdille.

Päivänkakkara (Leucanthemum) rakastaa aurinkoa. Valitse sille täysin aurinkoinen kasvupaikka. Varjossa se kukkisi niukasti ja varret venyisivät valoa kohti, mikä johtaisi kasvin lakastumiseen. Paikan tulisi olla ilmava, mutta ei suorassa vedossa.

Päivänkakkarat eivät ole kovin vaativia ravinteiden suhteen. Keväällä riittää, kun lisäät mättään juurelle hieman kypsää kompostia. Jos haluat edistää kukintaa, voit käyttää kukinnan alkaessa nestemäistä kukkiville perennoille tarkoitettua lannoitetta. Vältä typpipitoisia lannoitteita – kasvi kasvattaa silloin paljon lehtiä mutta vähän kukkia, ja se on alttiimpi lakastumiselle.

Yksinkertaisin ja tehokkain tapa on mättäiden jakaminen.

• Suorita jakaminen keväällä (huhtikuussa) tai syksyllä (syyskuussa).
• Kaiva koko mätäs varovasti ylös ja jaa se pienempiin osiin lapiolla tai käsin.
• Jokaisessa osassa on oltava juuria ja nousevia versoja.
• Tällä toimenpiteellä et ainoastaan lisää kasvia, vaan ennen kaikkea nuorennat sitä, mikä on tarpeen noin 3–4 vuoden välein.

Päivänkakkaraa (Leucanthemum) ei pidetä myrkyllisenä ihmisille eikä tavallisille kotieläimille (koirille, kissoille). Tästä huolimatta eläinten ei tulisi syödä kasveja suuria määriä, sillä se voi aiheuttaa lieviä ruoansulatusvaivoja. Puutarhan turvallisuuden kannalta kyseessä on ongelmaton kasvi.

Päivänkakkarat vaativat tavallista puutarhamaata, joka on humuspitoista ja ennen kaikkea hyvin läpäisevää. Tämä on ratkaisevaa.

• Ihannemaa: Kuohkea, kompostilla rikastettu.
• Sopimaton maa: Raskas, savinen ja jatkuvasti märkä. Tällaisessa maassa juuret mätänevät talvella ja kasvi käyttäytyy vain lyhytikäisenä perennana.

Älä pelkää tarttua saksiin! Täydellinen leikkaus ensimmäisen kukinnan jälkeen on erittäin hyödyllistä.

• Poista kuihtuneet varret aivan maan rajasta.
• Näin tuet kasvia uusien lehtien muodostamisessa ja vahvistat sen elinvoimaa.
• Tämän ansiosta saat usein toisen kukinnan (remontoimisen) loppukesästä tai syksyllä.

Päivänkakkaroiden suurin vihollinen talvella ei ole pakkanen, vaan kosteus. Ne ovat erittäin herkkiä talviselle liialliselle märkyydelle.

1. Varmista, että maaperä on hyvin ojitettu (salaojitus).
2. Talveksi voit kasata kasvin ympärille hieman kuivia lehtiä tai havuja, mutta älä tee kerroksesta liian paksua, jotta kasvi ei mätäne.
3. Poista suoja keväällä ajoissa.

Kyllä, saatat yllättyä, mutta tietyt päivänkakkaran osat ovat syötäviä. Nuoria kevätlehtiä voi lisätä salaatteihin (niissä on hieman pippurinen maku). Nuppuja voi säilöä kapristen tapaan. Myös itse terälehtiä voi käyttää syötävänä koristeena jälkiruoissa. Syö kuitenkin vain kasveja, joita ei ole käsitelty kemikaaleilla.

Kyllä, suurin vaara ovat etanat, erityisesti varhain keväällä. Vastakasvaneet päivänkakkaroiden versot ovat niille suurta herkkua, ja ne ehtivät tuhota kasvin ennen kuin se ehtii kasvaa kunnolla. Suosittelemme käyttämään ekologisia etana-aitoja tai keräämään etanoita säännöllisesti. Joskus nuoriin nuppuihin voi ilmestyä myös kirvoja.

Jos kasvi on kadonnut, kyseessä oli todennäköisesti maaperäongelma. Raskaammilla ja savisilla mailla päivänkakkarat ovat usein vain lyhytikäisiä, koska niiden juuret mätänevät talvella. Toinen syy voi olla mättään ikä – päivänkakkara tarvitsee säännöllistä nuorentamista (jakamista) 3–4 vuoden välein, muuten mätäs vanhenee ja kuolee.

Päivänkakkara on ihanteellinen maljakkoon ja se kestää siellä 7–10 päivää.

• Milloin leikata: Leikkaa kukat silloin, kun ne ovat täysin auki ja niillä on kiinteä, sileä ja kupera keskusta. Jos keskusta on vielä litteä tai vihreä, on liian aikaista ja kukka lakastuu maljakossa.
• Hoito: Poista alimmat lehdet, jotka jäisivät veden alle, ja vaihda vesi 2 päivän välein.

Kyllä, päivänkakkaroita voi kasvattaa myös ruukuissa, mutta ne vaativat hieman enemmän huolenpitoa kuin avomaalla. Ruukussa on oltava poistoreiät ja pohjalla kerros kevytsoraa. Huolehdi säännöllisestä kastelusta – ruukun kasvualusta ei saa päästä täysin kuivumaan, mutta kasvi ei saa myöskään seistä vedessä. Talveksi ruukku on eristettävä tai upotettava maahan, jotta juuret eivät pääse jäätymään.

Jos kasvi on hävinnyt, kyseessä oli todennäköisesti maaperäongelma. Raskaassa savimaassa päivänkakkarat ovat usein lyhytikäisiä, koska juuret mätänevät talvella. Toinen syy voi olla mättään ikä – päivänkakkara tarvitsee säännöllistä nuorentamista (jakamista) 3–4 vuoden välein, muuten mätäs vanhenee ja kuolee.

Päivänkakkara (Leucanthemum) rakastaa aurinkoa. Valitse sille täysin aurinkoinen kasvupaikka. Varjossa se kukkisi vähän ja varret kurottaisivat kohti valoa, mikä johtaisi kasvin lakastumiseen. Paikan tulisi olla ilmava, mutta ei suorassa vedossa.

Yksinkertaisin ja tehokkain tapa on juuripaakun jakaminen.

• Tämä tehdään keväällä (huhtikuussa) tai syksyllä (syyskuussa).
• Kaiva koko juuripaakku varovasti ylös ja jaa se pienempiin osiin lapiolla tai käsin.
• Jokaisessa osassa on oltava juuria ja nousevia versoja.
• Tämä toimenpide ei ainoastaan lisää kasvia, vaan myös nuorentaa sitä, mikä on tarpeen noin 3–4 vuoden välein.

Kyllä, saatat yllättyä, mutta jotkin päivänkakkarat ovat syötäviä. Nuoria kevään lehtiä voi lisätä salaatteihin (niissä on hieman pippurinen maku). Kukkanuppuja voi säilöä kuten kapriksia. Myös terälehtiä itsessään voi käyttää jälkiruokien syötävänä koristeena. Kuluta kuitenkin aina vain kasveja, joita ei ole käsitelty kemikaaleilla.

Kastele taimi istutuksen jälkeen huolellisesti, jotta ympäröivä multa tiivistyy juuripaakun ympärille. Pidä kasvualusta ensimmäisten viikkojen ajan hieman kosteana, mutta ei koskaan litimärkänä. Jos istutat kuumana kesänä, kastele mieluiten illalla tai varhain aamulla suoraan juurille, ei lehdille.

Päivänkakkarat vaativat tavallista puutarhamaata, joka on multavaa ja ennen kaikkea hyvin läpäisevää. Tämä on ratkaisevaa.

• Ihanteellinen maaperä: Kuohkea, kompostilla rikastettu maa.
• Sopimaton maaperä: Raskas, savinen ja jatkuvasti märkä maa. Tällaisessa maassa juuret mätänevät talvella ja kasvi käyttäytyy vain lyhytikäisenä perennana.

Kyllä, päivänkakkarat menestyvät myös ruukuissa, mutta ne vaativat hieman enemmän hoitoa kuin avomaalla. Ruukussa on oltava poistoreiät ja pohjalla kerros kevytsoraa. Huolehdi säännöllisestä kastelusta – ruukun kasvualusta ei saa kuivua kokonaan, mutta kasvi ei saa myöskään seistä vedessä. Talveksi ruukku on eristettävä tai upotettava maahan, jotta juuret eivät jäädy.

Kyllä, suurin vaara ovat etanat, erityisesti varhain keväällä. Päivänkakkaroiden vastapuhjenneet versot ovat niille suurta herkkua, ja ne voivat tuhota kasvin ennen kuin se ehtii kasvaa. Suosittelemme ekologisten etanaesteiden käyttöä tai säännöllistä keräämistä. Joskus nuoriin nuppuihin voi ilmestyä myös kirvoja.

Päivänkakkarat eivät ole erityisen vaativia ravinteiden suhteen. Niille riittää keväällä annettu kypsä komposti. Jos haluat tukea kukintaa, voit käyttää kukkiville perennoille tarkoitettua nestemäistä lannoitetta nuppujen muodostumisen aikaan. Vältä korkeatyppisiä lannoitteita – kasvi kasvattaisi paljon lehtiä, mutta vähän kukkia, ja se olisi alttiimpi lakoamaan.

Päivänkakkara on täydellinen maljakkoon ja kestää siellä 7–10 päivää.

• Leikkaaminen: Poimi kukat silloin, kun ne ovat täysin auki ja niissä on kiinteä, sileä ja kupera keskusta. Jos keskusta on vielä litteä tai vihreä, on liian aikaista ja kukka nuutuu maljakossa.
• Hoito: Poista alimmat lehdet, jotka jäisivät veden alle, ja vaihda vesi 2 päivän välein.

Päivänkakkaroiden suurin vihollinen talvella ei ole pakkanen vaan kosteus. Ne ovat erittäin herkkiä talviselle liialliselle märkyydelle.

1. Varmista, että maaperä on hyvin ojitettu (salaojitus).
2. Voit kasata kasvin juurelle talveksi hieman kuivia lehtiä tai havunoksia, mutta älä käytä liian paksua kerrosta, jotta kasvi ei mätäne.
3. Poista suojus keväällä ajoissa.

Päivänkakkara (Leucanthemum) ei yleisesti ottaen ole myrkyllinen ihmisille eikä tavallisille lemmikeille (kuten koirille tai kissoille). Eläinten ei kuitenkaan pitäisi syödä kasveja suuria määriä, sillä se voi aiheuttaa lieviä ruoansulatusvaivoja. Puutarhan turvallisuuden kannalta kyseessä on ongelmaton kasvi.

Älä pelkää käyttää saksia! Koko kasvin leikkaaminen ensimmäisen kukinnan jälkeen on erittäin hyödyllistä.

• Poista kuihtuneet kukkavarret aivan maan rajasta.
• Tämä kannustaa kasvia kasvattamaan uusia lehtiä ja vahvistaa sen elinvoimaa.
• Tämän ansiosta voit usein saada toisen kukinnan loppukesällä tai syksyllä.