Tulppaani Blue Diamond

Blue Diamondin tumman sinivioletti väri erottuu upeasti kontrastina paljon vaaleampien keväisten lajien rinnalla. Ihanteellisia kumppaneita ovat esimerkiksi puhtaanvalkoiset tai vaaleankeltaiset narsissit. Se täydentää erinomaisesti myös matalia, maanpeitteisiä, hennon sinisiä lemmikkejä tai valkoisia hyasintteja suurissa keväisissä istutusalueissa.

Ehdottomasti kyllä, se menestyy erinomaisesti ruukuissa parvekkeilla ja terasseilla. Avainasemassa on riittävän syvä ruukku, jossa on pohjassa vedenpoistoaukot ja kerros ruukkusoraa ylimääräisen veden poistumiseksi. Istuta sipulit samalla tavalla kuin kukkapenkkiin ja jätä ruukku talveksi ulos, jotta sipulit saavat tarvitsemansa talvikylmän.

Blue Diamond -lajike nauttii eniten aurinkoisesta sijainnista tai kevyestä puolivarjosta. Runsaita ja kauniita kukkia varten se vaatii läpäisevää, savipitoista ja humuspitoista maata. Maan läpäisevyys on täysin ratkaisevaa, sillä tulppaaninsipulit sietävät huonosti raskasta, jatkuvasti märkää maata. Jos ne seisovat vedessä, on olemassa vaara, että ne mätänevät nopeasti.

Syksyllä istutuksen jälkeen ja talven aikana tulppaanit eivät yleensä tarvitse kastelua lainkaan. Keväällä niillä on kohtuullinen vedentarve. Useimmiten luonnolliset kevätsateet riittävät niille mainiosti. Jos keväällä on kuitenkin pitkäkestoinen kuiva kausi, kastele niitä maltillisesti. Muista kastella vain juurelle multaan; välttämällä lehtien kastelua ehkäiset sienitautien leviämistä.

Älä missään tapauksessa leikkaa vihreitä lehtiä tai varsia. Kasvi tarvitsee ehjän lehdistön varastoidakseen arvokkaita ravinteita takaisin sipuliin seuraavaa kautta varten. Heti kun terälehdet ovat pudonneet, poista vain ylin siemenkota (kukinnon kuihtunut jäänne), jotta tulppaani ei käytä turhaan energiaa siementen muodostamiseen. Anna lehtien kellastua ja kuivua luonnollisesti.

Sinun ei tarvitse huolehtia vaativasta talvisuojauksesta. Blue Diamond -tulppaani on erittäin kestävä ja sietää jopa -35 °C pakkasia (kuuluu talvenkestävyysvyöhykkeeseen 3b). Siksi se pysyy ympäri vuoden ulkona penkissä; viileä talvi on sille jopa hyödyllinen ja välttämätön kevään heräämistä ja kukintaa varten.

Istuta sipulit syksyllä, mieluiten syys-, loka- tai marraskuussa, ennen kuin maa jäätyy pysyvästi. Hyvän istutussyvyyden nyrkkisääntö on noin kolminkertainen sipulin kokoon nähden. Suurimpien toimittamiemme sipulien (koko 12/+) kohdalla tämä tarkoittaa 10–15 cm syvyyttä. Pidä sama 10–15 cm etäisyys myös yksittäisten sipulien välillä. Yhdelle neliömetrille mahtuu mukavasti noin 50–80 kappaletta.

Kyllä, ja aivan selvästi. Toisin kuin suurin osa tavallisista tarhatulppaaneista, Blue Diamond -lajike tunnetaan epätavallisesta ja miellyttävästä tuoksustaan. Tätä ainutlaatuista aromia täydentää lisäksi sen visuaalinen samankaltaisuus suurten, avautuneiden pionien kanssa.

Tämä erityinen kerrannaiskukkainen lajike ei palvele pölyttäjiä. Suuri määrä kerroksittain olevia terälehtiä luo esteen, jonka läpi hyönteisten on vaikea päästä siitepölyn ja meden luokse. Jos haluat houkutella mehiläisiä kevätpuutarhaan, kokeile yhdistää niitä kasvitieteellisiin krookuksiin tai helmililjoihin, joita mehiläiset rakastavat.

Tulppaani on monivuotinen kasvi, mutta näiden näyttävien kerrannaiskukkivien lajikkeiden kohdalla puhutaan pikemminkin lyhytikäisestä perennasta. Tämä tarkoittaa, että ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta ne kukkivat erittäin upeasti ja täyteläisesti. Myöhemmin sipuli kuitenkin jakautuu ja kukat voivat pienentyä. Parhaan kukkalaadun säilyttämiseksi suosittelemme sipulien nostamista maasta noin heinäkuussa, kun lehdet ovat lakastuneet ja sipulit lepäävät. Puhdista sipulit ja säilytä niitä kuivassa seuraavaan syksyn istutukseen asti.

Todella loistavasti! Tämä tulppaani on luotu leikkokukaksi. Sen tukevat ja pystyt varret saavuttavat 40–50 cm korkeuden, eivätkä ne tarvitse tukea kukkapenkissä tai maljakossa. Kukat säilyttävät kukkasidonnassa muotonsa ja upean tumman violetin värinsä poikkeuksellisen pitkään ja täyttävät huoneen tuoksullaan.

Tulppaanien suurin vihollinen raskaassa ja märässä maassa on mätä. Voit kohdata harmaahometta (Botrytis cinerea) ja fusarium-mätää. Jos huomaat kasveissa epäsäännöllistä kellastumista tai ruskeita täpliä, saastuneet yksilöt on hävitettävä. Tulppaaneja uhkaa toisinaan myös virustauti (tulppaanin mosaiikkivirus), joka ilmenee lehtien ja kukkien epämuodostumina tai kirjavuutena. Ennaltaehkäisynä toimii sopiva, ilmava maaperä ja istutuspaikan vaihtaminen muutaman vuoden välein.

Kun saat sipulit ja ei ole vielä paras aika istuttaa niitä (tai odotat tilaa kukkapenkissä), säilytä niitä viileässä, kuivassa ja hyvin tuuletetussa paikassa. Ihanteellinen varastointilämpötila on noin 15–20 °C. Älä koskaan jätä sipuleita suljettuun muovipussiin, sillä ne voivat hautua ja homehtua. Levitä ne väljästi esimerkiksi pahvilaatikkoon tai ilmavasti läpäisevään koriin.

Mikään osa tulppaanista ei ole tarkoitettu syötäväksi. Koko kasvi, erityisesti itse sipuli, sisältää tulppaanialkaloideja, joiden vuoksi se on nautittuna lievästi myrkyllinen. Jopa pitkäaikainen sipulien käsittely paljain käsin voi aiheuttaa joillekin herkkäihoisille ihoärsytystä (ns. tulppaanisormet). Erityistä varovaisuutta suositellaan koirien, pentujen tai muiden lemmikkien omistajille, sillä houkuttelevan näköiset sipulit voivat olla niille huomattavan myrkyllisiä.

Jos tulppaanin lehdet ovat puhjenneet, mutta alkaneet pian sen jälkeen kellastua ja kuivua reunoista, syynä on useimmissa tapauksissa heikkolaatuinen ja huonosti läpäisevä maaperä. Liiallinen veden kertyminen johtaa juurten hapenpuutteeseen ja mätänemiseen. Suosittelemme poistamaan varovasti pintamultaa vaurioituneen kasvin ympäriltä ja tarkistamaan, onko sipuli mädännyt. Tällaista kasvia ei yleensä voi enää pelastaa, ja se on parasta poistaa penkistä välittömästi.