Tulppaani Lydia

Sipulit istutetaan syksyllä, ihanteellisesti syyskuusta marraskuuhun, ennen kovien pakkasten tuloa, sillä ne tarvitsevat viileän jakson juurtuakseen. Istuta ne 10–15 senttimetrin syvyyteen siten, että sipulin kärki osoittaa aina ylöspäin.

Suositeltu istutusväli on 10–15 senttimetriä vapaata tilaa yksittäisten sipulien välillä. Jos suunnittelet koko kukkapenkin kattavaa istutusta, laske noin 45–100 sipulia neliömetriä kohden riippuen siitä, kuinka tiheän ja rehevän kasvuston haluat keväällä saada.

Kyllä, tämä lajike on erittäin houkutteleva hyötyhyönteisille. Lydia-tulppaanin kukilla on ihana aromaattinen tuoksu, ja niillä on keskeinen rooli puutarhan kevään ekosysteemissä. Ne toimivat yhtenä ensimmäisistä ja erittäin tärkeistä mettä ja siitepölyä tarjoavista lähteistä herääville mehiläisille, kimalaisille ja muille pölyttäjille pitkän talven jälkeen.

Tämä tulppaani ei ole syötävä, eikä sitä voi käyttää keittiössä. Kaikki kasvin osat, erityisesti itse sipulit, sisältävät aineita, jotka ovat lievästi myrkyllisiä ihmisille ja lemmikkieläimille, kuten koirille tai kissoille. Nieltynä ne aiheuttavat vatsavaivoja, ja herkillä yksilöillä suora kosketus sipuliin voi aiheuttaa ihoärsytystä, minkä vuoksi suosittelen aina käyttämään puutarhakäsineitä niitä käsiteltäessä.

Upeat fuksianpunaiset kukat, joissa on tyypilliset teräväkärkiset terälehdet, ilmestyvät maalis-, huhti- ja toukokuussa. Kasvi saavuttaa yhteensä 30–45 senttimetrin korkeuden. Tämän kompaktin keskikokoisen kasvutavan ja tukevien varsien ansiosta se säilyttää kauniin muotonsa, ei tarvitse tukea ja kestää ongelmitta myös rankemmat kevätsateet.

Älä missään nimessä leikkaa lehtiä, ennen kuin ne ovat täysin kuivia, ruskeita ja irtoavat helposti maasta. Vaikka kellastuvat lehdet eivät näytäkään kukkapenkissä kovin esteettisiltä, kasvi vetää niiden kautta arvokkaita ravinteita takaisin sipuliin seuraavaa kautta varten. Jos poistat ne ennenaikaisesti, sipuli heikkenee merkittävästi eikä välttämättä nouse tai kuki enää ensi vuonna.

Lydia-tulppaani viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Maaperän tulisi olla humuspitoista ja hyvin läpäisevää, jotta vesi ei jää seisomaan sipulien ympärille, mikä voisi johtaa mätänemiseen. Jos puutarhassasi on raskasta savimaata, suosittelen lisäämään istutuskuoppaan hieman hiekkaa salaojituksen parantamiseksi.

Ehdottomasti, Lydia-lajike on ihanteellinen ruukkuistutuksiin kompaktin korkeutensa ansiosta. Käytä riittävän tilavaa ruukkua, jossa on toimivat poistoaukot, ja täytä se laadukkaalla, hyvin läpäisevällä humuspitoisella mullalla. Varmista talven aikana, ettei pienemmän ruukun multa jäädy kokonaan läpi; voit halutessasi kääriä ruukun juutilla tai kuplamuovilla suojaksi.

Tulppaanit ovat melko lyhytikäisiä perennoja, mutta niitä on suhteellisen helppo lisätä sivusipulien avulla. Kun lehdet ovat kuivuneet kokonaan keskikesällä, nosta emosipulit varovasti maasta. Suuren emosipulin ympäriltä löydät useita pienempiä sipuleita, jotka voit irrottaa, varastoida kuivaan paikkaan ja istuttaa uudelleen syksyllä. Varaudu kuitenkin siihen, että pienimmillä sipuleilla voi kestää vuosi tai kaksi kerätä voimia ennen kuin ne kukkivat ensimmäisen kerran.

Jos sipulit saapuvat ennen kuin on sopiva aika istuttaa ne, säilytä niitä kuivassa, pimeässä ja viileässä paikassa, mieluiten noin 15–20 °C lämpötilassa. Tärkeintä on varmistaa hyvä ilmanvaihto, kuten säilyttää niitä paperipussissa tai hengittävässä laatikossa, jotta ilma pääsee kiertämään eivätkä ne ala homehtua.

Kyllä, Lydia-lajike on erinomaisen kestävyytensä ansiosta erinomainen valinta leikkokukaksi. Sen erittäin tukevat ja hieman tummemmat varret pitävät syvän vaaleanpunaisen kukan raikkaana pitkään, ja se näyttää maljakossa erittäin tyylikkäältä. Kukat tuoksuvat lisäksi ihanalta, ja suosittelen leikkaamaan ne varhain aamulla niiden ollessa vielä hieman supussa, jotta voit nauttia niistä kotona mahdollisimman pitkään.

Kasvejasi on todennäköisesti vaivannut toinen kahdesta tyypillisestä taudista. Harmaat täplät ja kasvusto lehdissä tai kukissa viittaavat harmaahomeeseen (Botrytis cinerea), joka syntyy liiallisesta kosteudesta; saastuneet osat on poistettava heti. Jos lehdissä on epäsäännöllisiä vaaleita juovia ja kukat menettävät väriään, kyseessä voi olla mosaiikkivirus, johon ei ole hoitoa, ja koko kasvi on hävitettävä sipuleineen päivineen.