Kurjenmiekka Au Sommet

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukkien väriyhdistelmänä on violetti, vaaleanpunainen ja korallinpunainen.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Tällä lajikkeella on tummat, lähes mustanvioletit kukat mandariininvärisillä parroilla.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukat ovat lämpimissä vaaleanpunavioleteissa sävyissä.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukat ovat vaaleansinisiä, ja nielussa on valkoista sekä kellertävät parrat.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukat ovat huomiota herättävän väriset: tummanvioletit vaaleanpunaisella ja oransseilla parroilla.

Tämä kurjenmiekkalaji on alkuaan todennäköisesti kotoisin Välimeren alueelta. Se on ollut ammoisista ajoista lähtien erittäin suosittu puutarhakasvi, josta on jalostettu monia lajikkeita. Väitetään, että jo keltit viljelivät sitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. 'Lime Fizz' -lajikkeella on sitruunan- tai kanariankeltaiset kukat, joissa on hienostunut poimutus.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukkien väriyhdistelmänä on violetti tai mustanvioletti oransseilla parroilla.

Idänunikko on kotoisin Kaukasiasta, Turkista ja Iranista, missä se kasvaa kallioisilla rinteillä ja kuivilla niityillä. Se kukkii suurin, maljamaisin kukin korkeiden varsien päissä. Kuten kaikki unikot, ne kerätään kukkakimppuihin heti, kun nuput saavat väriä ja "halkeavat". Lisäksi varsien päitä poltetaan lyhyesti (noin 20 sekuntia) liekillä, minkä jälkeen ne laitetaan heti kylmään veteen. Silloin ne kestävät maljakossa 4 päivää. Huomiota herättävät, karvaiset ja suuret lehdet lakastuvat pian kukinnan jälkeen, ja kasvin täytyy levätä kevääseen asti kerätäkseen voimia. Osa lehdistä kasvaa uudelleen loppukesällä. Siksi sen välittömään läheisyyteen kannattaa istuttaa muita perennoja, jotka taas heräävät myöhemmin ja pystyvät kiinnittämään huomion itseensä unikon lepotauon aikana. Royal Wedding -lajikkeen kukissa on valkoiset terälehdet, joiden keskellä on tumman viininpunainen läikkä.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Tämä lajike kuuluu myöhään kukkiviin ja yhdistää kukissaan laventelin ja keltaisen sävyjä.

Särkyneidensydänten alkuperäinen koti on Koreassa ja Kiinassa, missä ne kasvavat valoisissa lehtimetsissä. Ne kuuluvat klassisiin puutarhaperennoihin. Ne näyttävät täydellisiltä nostalgisissa kukkapenkeissä; valkoinen muunnos sopii myös luonnonmukaisiin metsäpuutarhoihin. Ne ovat suosittuja sydämenmuotoisten kukkiensa vuoksi, jotka riippuvat vaakasuorissa tai kaarevissa varsissa. Jokin aika kukinnan jälkeen ne heikkenevät ja lakastuvat, jolloin kasvin kaikki voima keskittyy juuriin, ja sillä hetkellä maanpäällinen osa voidaan leikata kokonaan alas. Loppuvuoden emme edes tiedä särkyneensydämen olemassaolosta puutarhassa. Se muistuttaa meitä lumovoimastaan jälleen keväällä. Kestää maljakossa täydellisesti, vähintään 7 päivää. Korjaamme sadon, kun varren ensimmäiset 3–4 kukkaa avautuvat. Peruslajilla on vaaleanpunavalkoiset kukat. Keväällä puhkeavissa versoissa on vaaleanpunainen sävy.

Jouluruusut ovat ainavihreitä perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeita, tummanvihreitä lehtiä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne kelpaavat vasta, kun kukan keskelle on muodostunut näyttävät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä. Double Ellen Yellow Spotted -jouluruusulla on vaalean keltavihreät puolikerrannaiset kukat, joissa on näyttävä tumman viininpunainen pilkutus.

Jouluruusut ovat ainavihantia perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeista, tummanvihreistä lehdistä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne kelpaavat vasta sitten, kun kukan keskelle on muodostunut näkyvät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä. Double Ellen Pink Spotted -lajikkeella on kerrannaiset, hennon vaaleanpunaiset kukat tummanviininpunaisilla läikillä.

Sikoangervo on kuivuutta sietävä kotoperäinen perenna, joka mukulamaisesti paksuuntuneiden juuriensa ansiosta selviää luonnostaan hyvin kuivilla kasvupaikoilla. Se muodostaa hienosti liuskoittuneista lehdistä koostuvia ruusukkeita. Floristisesti arvokkaita ovat sen tuoksuvat, maidonvalkoiset kukinnot. Kiinnostavia ovat sekä nuput, jotka näyttävät pieniltä helmiltä, että kukinnan jälkeinen vaihe pienten tähtien muodossa. Kestää maljakossa viikon. Tällä sikoangervolla on runsaammat ja kerrannaisemmat kukat kuin peruslajilla.

Kerrottukukkainen musta tulppaani. Se ei ole oikeastaan aivan musta, vaan pikemminkin tumma viininpunainen. Näyttää upealta penkissä, erityisesti yhdistettynä vaaleisiin ja herkkiin narsisseihin.

Syysleimu on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Eurooppalaisissa puutarhoissa se saavutti pian suuren suosion, ja 1800-luvulta lähtien sitä on jalostettu systemaattisesti. Se on klassinen leikkokukka, joka ilahduttaa värikkäiden kukkien lisäksi miedolla tuoksullaan. Leikkaamme ne, kun noin puolet kukinnoista on auki, jolloin ne kestävät maljakossa jopa 10 päivää. Vaikka on pyritty jalostamaan mahdollisimman kestäviä lajikkeita, syysleimu reagoi edelleen erityisen herkästi ilmasto- ja maaperäolosuhteisiin, joten kasvupaikan valintaan on kiinnitettävä huolellista huomiota. Nora Leight kiinnittää huomion kermanvärisillä kirjavilla lehdillään, jotka täydentävät hennon vaaleanpunavalkoisia kukkia, joissa on tummempi silmä. Vaalean lehdistönsä ansiosta se pystyy valaisemaan puutarhan hämärämpiä nurkkauksia.

Tämä kurjenmiekkalaji on alkuaan todennäköisesti kotoisin Välimeren alueelta. Se on ollut ammoisista ajoista lähtien erittäin suosittu puutarhakasvi, josta on jalostettu monia lajikkeita. Väitetään, että jo keltit viljelivät sitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Tällä kurjenmiekalla on vaalean violetinsiniset, melko suuret kukat keltaisilla parroilla.

Kissanmintut ovat ruusujen ihanteellisia seuralaisia; ne sopivat luonnonmukaisiin puutarhoihin ja matalammat lajit myös laatikoihin ja ruukkuihin. Jotkut niistä houkuttelevat vastustamattomasti kissoja, minkä aiheuttaa hallusinogeeni nepetalaktoni. Sitä pitäisi olla eniten aitokissanmintussa (Nepeta cataria). Sitruunalta tuoksuvat mintut eivät sen sijaan kuulemma houkuttele kissoja. Botaaninen nimi Nepeta tulee todennäköisesti muinaisen etruskikaupungin Nepet - Nepin nimestä nykyisen Italian Viterbon maakunnan alueelta, missä kasvia aikoinaan viljeltiin. Mirrinminttu kasvaa luonnostaan kuivilla niityillä ja kivikkoisilla rinteillä Kaukasukselta Keski-Aasiaan. Sillä on aromaattiset harmaanvihreät lehdet, ja se muodostaa mätästävän, puolipallomaisen pensaan. Walker’s Low sai nimensä irlantilaisen kartanon mukaan, missä se jalostettiin vuonna 1970. Sillä on intensiivisin sinivioletti kukkien väri.

Arvokas puutarha- ja lääkeperenna, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Piikkiset mykerökukinnot ovat vastustamaton houkutin perhosille. Maljakossa ne kestävät 7–10 päivää. Terälehtien nyppimisen jälkeen varret ja keskustat voidaan kuivattaa tai käyttää tuoreissa kimpuissa mielenkiintoisena elementtinä. Kukat ovat keltaisen sävyisiä.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Se on ollut jo kauan erittäin suosittu koristekasvi puutarhoissa, ja siitä on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät niitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Lovely Again -lajikkeen kukat ovat kauniin kylmänsiniset ja tuoksuvat.

Tämä kurjenmiekkalaji on alkuaan todennäköisesti kotoisin Välimeren alueelta. Se on ollut ammoisista ajoista lähtien erittäin suosittu puutarhakasvi, josta on jalostettu monia lajikkeita. Väitetään, että jo keltit viljelivät sitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. 'Lugano'-lajikkeella on norsunluunvalkoiset kukat, joissa on rikin keltainen nielu ja parrat. Se voi kukkia uudelleen syksyllä.

Melko lyhytikäinen, kaksi- tai monivuotinen kasvi, jolla on hurmaava tuoksu ja pitkä kukinta-aika. Kaunis lisä ruusupenkkeihin, sopii myös maalaismaisiin istutuksiin. Voimme käyttää sitä aluskasvillisuutena korkeampien pensaiden ja puiden alla. Tuoksuu huomattavasti voimakkaammin illalla ja yöllä, houkuttelee yöperhosia. Leikkokukaksi korjaamme sadon heti, kun muutama ensimmäinen kukka on avautunut. Varret voivat kasvaa vielä hieman leikkaamisen jälkeenkin, mikä on otettava huomioon asetelmia tehtäessä. Kestää maljakossa 5–7 päivää. Alkuperäisen lajin kaunis, tyylikäs valkoinen muunnos.

Hienostuneita, koristeellisia ja pitkäikäisiä varjoisan paikan perennoja, joilla on parilehdykkäiset lehdet ja upeat höyhenmäiset kukinnot. Ne ovat peräisin pääasiassa Itä-Aasiasta, mutta myös Pohjois-Amerikan itäosista. Ne näyttävät parhailta suurina ryhmäistutuksina. Koska ne lähtevät kasvuun melko myöhään, niitä on hyvä yhdistää aikaisin kukkiviin sipulikasveihin. Maljakossa ne kestävät 4–10 päivää. Leikkaamme ne, kun puolet kukinnoista on auki. Ne ovat erittäin herkkiä kypsyvistä hedelmistä vapautuvalle etyleenille. Anita Pfeiferilla on vaaleanpunaiset kukat.

Ritarinkannukset ovat klassikoita ja samalla hallitsevia elementtejä perennapenkeissä. Näemme niitä usein ruusujen ja pionien seurassa. Jotta ne pääsisivät oikeuksiinsa, niille on annettava riittävästi tilaa eikä lannoitusta saa unohtaa. Niiden kauneudesta voimme nauttia kukkapenkeissä, kimpuissa ja kokeilla jopa kuivaamista, sillä kukat säilyttävät hyvin syvän värinsä. Kestää maljakossa 7 päivää, ovat herkkiä kypsyvistä hedelmistä vapautuvalle etyleenille. 'Highlander'-sarja on peräisin uudesta skotlantilaisesta jalostustyöstä. Se laajentaa väriskaalaa ja tuo myös muodollisia uutuuksia. Kukat ovat uskomattoman kerrannaisia ja yksittäiset terälehdet aaltoilevia, mikä vahvistaa vaikutelmaa runsaudesta entisestään. Ei muodosta siemeniä, joten sen pitäisi olla sitäkin elinvoimaisempi. 'Flamenco'-lajikkeella on kerrannaiset, punavioletit kukat.

Särkynytsydän on alun perin kotoisin Koreasta ja Kiinasta, missä se kasvaa valoisissa lehtimetsissä. Se kuuluu klassisiin puutarhaperennoihin. Se näyttää täydelliseltä nostalgisissa kukkapenkeissä; valkoinen muunnos sopii myös luonnonmukaisiin metsäpuutarhoihin. Se on suosittu sydämenmuotoisten kukkiensa vuoksi, jotka riippuvat vaakasuorissa tai kaarevissa varsissa. Kukinnan jälkeen varret heikkenevät ja lakastuvat jonkin ajan kuluttua, jolloin kasvin kaikki voima keskittyy juuriin. Tällä hetkellä maanpäällinen osa voidaan leikata kokonaan alas. Loppuvuoden aikana särkyneestäsydämestä ei näy puutarhassa jälkeäkään. Se muistuttaa taas olemassaolostaan keväällä. Kestää maljakossa erinomaisesti, vähintään 7 päivää. Korjaamme sadon, kun varren ensimmäiset 3–4 kukkaa ovat auenneet. Peruslajilla on vaaleanpunavalkoiset kukat. Keväällä puhkeavissa versoissa on vaaleanpunainen sävy.

Vuokot kuuluvat samaan heimoon kuin leinikit. Eleganteilla kukillaan pitkien, hoikkien varsien päässä ne pystyvät elävöittämään ja valaisemaan loppukesän ja syksyn kukkapenkkejä. Ne erottuvat edukseen pensasryhmien tummempaa taustaa vasten ja ovat samalla kiitollisia niiden tarjoamasta puolivarjosta. Tšekin perennayhdistys valitsi syysvuokot vuoden 2022 perennaksi. Maljakossa ne kestävät 7 päivää. Königin Charlotte on mahtava korkeampi lajike, joka on jalostettu jo vuonna 1898. Sillä on vahvat, tukevat varret ja puolikerrannaiset, suuret violetinvaaleanpunaiset kukat. Silkkisen sileiden terälehtien ulkopinnat ovat violetinsävyiset.

Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen verbenalaji. Luontaisilla kasvupaikoillaan se kasvaa kosteilla niityillä, laitumilla ja vesistöjen varsilla. Se on suuri houkutin mehiläisille ja perhosille. Vaikka se ei ole kovin pitkäikäinen, se pystyy hyvissä olosuhteissa säilymään kasvupaikalla siementämällä. Kukkii vähitellen pitkän ajan kuluessa lukuisin pienin kukin. Myös kuihtuneet kukinnot ovat näyttäviä sekä istutuksissa että kimpuissa. 'White Spires' on tyylikäs lajike, jolla on puhtaan valkoiset kukat.

Mielenkiintoinen perenna, joka on kotoisin Himalajalta, missä se kasvaa kuivilla ruohoisilla ja kivikkoisilla rinteillä. Valkoiset nappimaiset kukat muistuttavat pieniä olkikukkia. Näyttävä myös hopeanharmaan lehdistönsä ansiosta.

Okrasné oregano Kent Beauty je nepřehlédnutelná bylinka, která do zahrad přináší středomořskou eleganci a nádhernou vůni. Původně tento druh pochází ze slunných a skalnatých svahů východního Středomoří, kde přirozeně roste v suchých a chudých půdách. Jde o mimořádně nenáročnou trvalku, která spolehlivě odolává mrazům. Skvěle se uplatní ve skalkách, suchých zídkách nebo na okrajích propustných stepních záhonů, kam přináší lehkost a jemnou strukturu. Během léta od července do září tvoří převislé kaskády nápadných listnatých listenů, ze kterých vykukují drobné růžové květy. Tyto květy fungují jako neodolatelné lákadlo pro včely, motýly a další opylovače. Přestože je odrůda Kent Beauty primárně pěstována pro svůj výjimečný vzhled, její zelené lístky jsou plně jedlé a nesou typické kořenité aroma. Nádherně vypadá nejen na záhonu, ale výborně se hodí i k sušení. Pokud celé stonky ustřihnete v plném květu a zavěsíte na stinné a vzdušné místo, udrží si svůj zajímavý tvar a stanou se originálním prvkem floristických vazeb. Pro úspěšné pěstování vám dodáme krásně prokořeněnou sazenici, kterou stačí vysadit na plné slunce do vzdálenosti třicet centimetrů od dalších rostlin.

Keski-Euroopan alkuperäislaji, joka kasvaa hakkuuaukeilla, kosteilla niityillä ja valoisissa metsänreunoissa. Yleensä kaksivuotinen tai lyhytikäinen perenna. Ensimmäisenä syksynä kasvi muodostaa lehtiruusukkeen, ja kukkavarret nousevat seuraavana keväänä. Jatkokehitys riippuu kasvupaikasta. Joskus se selviää seuraavaan kauteen, toisinaan täytyy luottaa itsekylväytymiseen tai istuttaa uusia taimia. Kaikki sormustinkukan osat ovat myrkyllisiä. Kestää maljakossa 6–8 päivää.