Kurjenmiekka Dracula's Kiss

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Vaaleanpunainen, violetti ja kupari - siinä on tämän kurjenmiekan väripaletti.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukat ovat vaaleansinisiä, ja nielussa on valkoista sekä kellertävät parrat.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukkien väriyhdistelmänä on violetti, vaaleanpunainen ja korallinpunainen.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukkien väriyhdistelmänä on violetti tai mustanvioletti oransseilla parroilla.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Tämä lajike kuuluu myöhään kukkiviin ja yhdistää kukissaan laventelin ja keltaisen sävyjä.

Arvokas puutarha- ja lääkeperenna, kotoisin Pohjois-Amerikasta. Kukkii kesällä tumman purppuranpunaisin kukin. Piikkiset mykeröt vetävät puoleensa perhosia. Kestää maljakossa 7–10 päivää. Kun terälehdet on nypitty pois, varret keskustoineen voidaan kuivattaa tai käyttää tuoreissa kimpuissa kiinnostavana elementtinä. Magnus-lajikkeella on näyttävät syvänvaaleanpunaiset kukat ja oranssinruskea keskusta.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukat ovat huomiota herättävän väriset: tummanvioletit vaaleanpunaisella ja oransseilla parroilla.

Jouluruusut ovat ainavihantia perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeita, tummanvihreitä lehtiä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne sopivat vasta sitten, kun kukan keskelle on muodostunut näkyvät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyasennossa. Kaikki kasvin osat ovat myrkyllisiä. Pretty Ellen Spotted on kaunis lajike, jolla on yksinkertaiset valkoiset kukat viininpunaisilla pilkuilla. Keskustaa, jossa on kermanväriset heteet, korostaa limenvihreä väri.

Tämä kurjenmiekkalaji on alkuaan todennäköisesti kotoisin Välimeren alueelta. Se on ollut ammoisista ajoista lähtien erittäin suosittu puutarhakasvi, josta on jalostettu monia lajikkeita. Väitetään, että jo keltit viljelivät sitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. 'Lime Fizz' -lajikkeella on sitruunan- tai kanariankeltaiset kukat, joissa on hienostunut poimutus.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukat ovat lämpimissä vaaleanpunavioleteissa sävyissä.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Jo pitkään erittäin suosittu koristekasvi puutarhassa, josta on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät sitä, se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Kukkien väriyhdistelmänä on kermanvalkoinen ja sitruunankeltainen.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Se on ollut jo kauan erittäin suosittu koristekasvi puutarhoissa, ja siitä on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät niitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Glacier-kurjenmiekalla on tuoksuvat valkoiset kukat.

Sikoangervo on kuivuutta sietävä kotoperäinen perenna, joka mukulamaisesti paksuuntuneiden juuriensa ansiosta selviää luonnostaan hyvin kuivilla kasvupaikoilla. Se muodostaa hienosti liuskoittuneista lehdistä koostuvia ruusukkeita. Floristisesti arvokkaita ovat sen tuoksuvat, maidonvalkoiset kukinnot. Kiinnostavia ovat sekä nuput, jotka näyttävät pieniltä helmiltä, että kukinnan jälkeinen vaihe pienten tähtien muodossa. Kestää maljakossa viikon. Tällä sikoangervolla on runsaammat ja kerrannaisemmat kukat kuin peruslajilla.

Jouluruusut ovat ainavihreitä perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeita, tummanvihreitä lehtiä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne kelpaavat vasta, kun kukan keskelle on muodostunut näyttävät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä. Double Ellen Yellow Spotted -jouluruusulla on vaalean keltavihreät puolikerrannaiset kukat, joissa on näyttävä tumman viininpunainen pilkutus.

Syysleimu on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Eurooppalaisissa puutarhoissa se saavutti pian suuren suosion, ja 1800-luvulta lähtien sitä on jalostettu systemaattisesti. Se on klassinen leikkokukka, joka ilahduttaa värikkäiden kukkien lisäksi miedolla tuoksullaan. Leikkaamme ne, kun noin puolet kukinnoista on auki, jolloin ne kestävät maljakossa jopa 10 päivää. Vaikka on pyritty jalostamaan mahdollisimman kestäviä lajikkeita, syysleimu reagoi edelleen erityisen herkästi ilmasto- ja maaperäolosuhteisiin, joten kasvupaikan valintaan on kiinnitettävä huolellista huomiota. Nora Leight kiinnittää huomion kermanvärisillä kirjavilla lehdillään, jotka täydentävät hennon vaaleanpunavalkoisia kukkia, joissa on tummempi silmä. Vaalean lehdistönsä ansiosta se pystyy valaisemaan puutarhan hämärämpiä nurkkauksia.

Tämä kurjenmiekkalaji on alkuaan todennäköisesti kotoisin Välimeren alueelta. Se on ollut ammoisista ajoista lähtien erittäin suosittu puutarhakasvi, josta on jalostettu monia lajikkeita. Väitetään, että jo keltit viljelivät sitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Tällä kurjenmiekalla on vaalean violetinsiniset, melko suuret kukat keltaisilla parroilla.

Idänunikko on kotoisin Kaukasiasta, Turkista ja Iranista, missä se kasvaa kallioisilla rinteillä ja kuivilla niityillä. Se kukkii suurin, maljamaisin kukin korkeiden varsien päissä. Kuten kaikki unikot, ne kerätään kukkakimppuihin heti, kun nuput saavat väriä ja "halkeavat". Lisäksi varsien päitä poltetaan lyhyesti (noin 20 sekuntia) liekillä, minkä jälkeen ne laitetaan heti kylmään veteen. Silloin ne kestävät maljakossa 4 päivää. Huomiota herättävät, karvaiset ja suuret lehdet lakastuvat pian kukinnan jälkeen, ja kasvin täytyy levätä kevääseen asti kerätäkseen voimia. Osa lehdistä kasvaa uudelleen loppukesällä. Siksi sen välittömään läheisyyteen kannattaa istuttaa muita perennoja, jotka taas heräävät myöhemmin ja pystyvät kiinnittämään huomion itseensä unikon lepotauon aikana. Royal Wedding -lajikkeen kukissa on valkoiset terälehdet, joiden keskellä on tumman viininpunainen läikkä.

Jouluruusut ovat ainavihantia perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeita, tummanvihreitä lehtiä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne sopivat vasta, kun kukan keskelle on muodostunut näkyvät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä. Jouluruusu 'Pretty Ellen Red' -lajikkeella on yksinkertaiset, viininpunaiset kukat, joissa on beiget heteet ja vaalean limetinvärinen silmä.

Upeutta! Myönnämme, että nimi on kielen solmuun vääntävä, mutta tämä on kaunein yksilö. Kerrottukukkainen, persikanvärinen, jonka lomassa on valkoisia terälehtiä. Rakkautta ensisilmäyksellä.

Jouluruusut ovat ainavihantia perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeista, tummanvihreistä lehdistä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne kelpaavat vasta sitten, kun kukan keskelle on muodostunut näkyvät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä. Double Ellen Pink Spotted -lajikkeella on kerrannaiset, hennon vaaleanpunaiset kukat tummanviininpunaisilla läikillä.

Jouluruusut ovat ainavihreitä perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeita, tummanvihreitä lehtiä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne kelpaavat vasta, kun kukan keskelle on muodostunut näyttävät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä. Double Ellen Purple -jouluruusun kukat ovat puolikerrannaisia tai kerrannaisia, tumman purppuranpunaisia, ja niissä on kontrastiset valkoiset heteet. Kukkien kypsyessä tumma väri haalistuu ja terälehtien reunat jäävät voimakkaan värisiksi.

Arvokas puutarha- ja lääkeperenna, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Piikkiset mykerökukinnot ovat vastustamaton houkutin perhosille. Maljakossa ne kestävät 7–10 päivää. Terälehtien nyppimisen jälkeen varret ja keskustat voidaan kuivattaa tai käyttää tuoreissa kimpuissa mielenkiintoisena elementtinä. Kukat ovat keltaisen sävyisiä.

Jouluruusut ovat ainavihantia perennoja, jotka muodostavat hitaasti leviäviä mättäitä nahkeista, tummanvihreistä lehdistä. Varret kantavat yleensä neljästä viiteen kukkaa. Ne kukkivat hyvin aikaisin, jo lopputalvesta ja alkukeväästä. Maljakkoon ne kelpaavat vasta sitten, kun kukan keskelle on muodostunut näkyvät siemenkodat ja kukka on kypsynyt. Aiemmin niillä on taipumus nuutua, eivätkä varret jaksa pitää kukkaa pystyssä. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä. Double Ellen Green -lajikkeen kukat ovat puolikerrottuja, kirkkaan vaaleanvihreitä valkoisilla heteillä.

Rotkolemmikki (Brunnera) on pitkäikäinen perenna, joka on kotoisin Kaukasuksen vuoristoniityiltä ja metsistä. Se on mielenkiintoinen muulloinkin kuin kukinta-aikana. Lehdet ovat suuret, herttamaiset ja vaaleanvihreät. Ne muodostavat kontrastisen taustan siroille ja pienille kukille, jotka ilmestyvät lehtimaton yläpuolelle huhti-toukokuussa. Se nousee maasta aikaisin ja lakastuu myöhään, joten se on arvokas maanpeiteperenna.

Tämä kurjenmiekkalaji on todennäköisesti peräisin Välimeren alueelta. Se on ollut jo kauan erittäin suosittu koristekasvi puutarhoissa, ja siitä on jalostettu monia lajikkeita. Kerrotaan, että jo keltit viljelivät niitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. Lovely Again -lajikkeen kukat ovat kauniin kylmänsiniset ja tuoksuvat.

Tämä kurjenmiekkalaji on alkuaan todennäköisesti kotoisin Välimeren alueelta. Se on ollut ammoisista ajoista lähtien erittäin suosittu puutarhakasvi, josta on jalostettu monia lajikkeita. Väitetään, että jo keltit viljelivät sitä; se oli suosittu keskiajalla ja siitä tuli heraldinen kasvi. Kestää maljakossa 3–7 päivää. 'Lugano'-lajikkeella on norsunluunvalkoiset kukat, joissa on rikin keltainen nielu ja parrat. Se voi kukkia uudelleen syksyllä.

Vaatimaton ja helppohoitoinen perenna, joka kukkii valtavalla määrällä pieniä kukkia. Kukkii ennätyksellisen pitkään läpi loppukesän ja syksyn. Muodostaa pienempiä, kompakteja ja ilmavia pensaita, joista lähtee minttumainen mausteinen tuoksu. Timjamia muistuttavat kukat houkuttelevat mehiläisiä, kimalaisia ja perhosia. Se näyttää hyvältä ruusujen lomassa tai luonnonmukaisissa aroistutuksissa esimerkiksi matalampien heinien kanssa.

Särkyneidensydänten alkuperäinen koti on Koreassa ja Kiinassa, missä ne kasvavat valoisissa lehtimetsissä. Ne kuuluvat klassisiin puutarhaperennoihin. Ne näyttävät täydellisiltä nostalgisissa kukkapenkeissä; valkoinen muunnos sopii myös luonnonmukaisiin metsäpuutarhoihin. Ne ovat suosittuja sydämenmuotoisten kukkiensa vuoksi, jotka riippuvat vaakasuorissa tai kaarevissa varsissa. Jokin aika kukinnan jälkeen ne heikkenevät ja lakastuvat, jolloin kasvin kaikki voima keskittyy juuriin, ja sillä hetkellä maanpäällinen osa voidaan leikata kokonaan alas. Loppuvuoden emme edes tiedä särkyneensydämen olemassaolosta puutarhassa. Se muistuttaa meitä lumovoimastaan jälleen keväällä. Kestää maljakossa täydellisesti, vähintään 7 päivää. Korjaamme sadon, kun varren ensimmäiset 3–4 kukkaa avautuvat. Peruslajilla on vaaleanpunavalkoiset kukat. Keväällä puhkeavissa versoissa on vaaleanpunainen sävy.